Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa

Se tunne, kun tajuat juuri ennen jumppatunnin alkua tulleesi väärälle tunnille. Et tuttuun ja turvalliseen, vaikkakin kummalisesti nimettyyn bodypumppiin, vaan aivan kamalaan rääkkiin, jossa vedetään syke ylös, hiki pintaan ja siihen vielä vähän burpeeta päälle ihan vain alkuverryttelyksi.

Ja kaikkein mahtavinta oli vielä se, että tämä tappotreeni oli jo toinen vääärä tunti, jolle tungin saman illan aikana. Olin nimittäin katsonut ohjelman väärin, ja osuin jumppasaliin puoli tuntia ennen, kuin ”väärä pumppi” oikeasti alkoi. Salissa keräiltiin painoja ja kuminauhoja, samalla kun minä tarkistin, missä vika oli. Jep, siis minussa ja kanan muistissani. Niinpä tietenkin.

No, ajattelin, ettei puolen tunnin vatsapepputreeni olisi kovin kamala alustus pumpille. Voisin sitten vaikka vähentää painoja toisella tunnilla, jos en jaksaisi. Ja sitä paitsi, pumpissahan seistään pääsääntöisesti paikallaan. Ei se nyt niin rankkaa tule olemaan, teki alle sitten mitä vaan.

Hyvä suunnitelma sinäänsä, paitsi että seuraava tunti ei ollutkaan bodypumpia, ja siinä ei myöskään seisty hetkeäkään paikallaan. Ai jee ja. Ja että mä olin punanen. Mutta periksi en antanut tippaakaan, paitsi linkkareissa. Massu kun ei vieläkään ole ihan entisensä raskauksien jäljiltä varsinkaan lihasvoiman osalta.

Selvisin siis peppujumpan ja ”väärän pumpin” yhdistelmästäkin lopulta ihan kunnialla, vaikka vedin kyllä itseni ihan piippuun siinä eturivin ekalla paikalla, jossa en kehdannut löysäillä. Ja, jos jotain, niin ainakin musiikki oli tunnilla hyvää. Se jos joku auttoi jaksamaan.