EI TARVI AUTTAA

Emmä oikeestaan tiedä miks mä olisin sulle kiva. Mä yritän, mut välillä mun tekis mieli huutaa sulle et haista vittu! Vitun itsekäs kusipää paska!

Tajuaks sä, mitä on hoitaa kahta pientä lasta?
Oikeasti? Koko ajan?
Miettiä mitä tapahtuu, kuka nukkuu, herää, syö, kenen vaippa ja mitä mukaan?
Päivittää vaatekaappeja; pieniä pois ja ostaa uusia tilalle?
Hommata kengät, sadekamppeet kaupungista josta kurahousut on loppu?
Tehdä ruokaa kun toinen tekee nälkäkuolemaa jaloissa?
Hoitaa pyykit, tiskit ja kodin yleinen siisteys? Yleensä silloin kun olisi sitä omaa aikaa?
Heräillä pari vuotta öisin imettämään ensin toista ja sitten toista?
Ja herätä silti joka vitun aamu seitsemältä, että sä saat nukkua?
Elää hoitotuella, josta 70% menee vuokraan, loput laskuihin ja ruokaan ja unohtaa mitä mä haluan,
koska sä haluat laittaa sun tilin peleihin, viinaan ja maksullisiin kanaviin?
Lukea, että sulla on toinen ja miettiä, miks mä edes ikinä vaivauduin?

Sillä fakta on, mä oon niin onnellinen kun pääsis susta eroon. Mun elämä ei muuttunut tän myötä. Mä teen edelleen kaiken yksin. Ero on vain siinä, ettei mun tarvi edes yrittää olla sun lähellä, itkea suihkussa ja toivoa, että joku tulis ja pelastais mut.