P NIIN KUIN ITSEKÄS..

Eniten mua harmittaa se, että mulla oli kaks vuotta mahis nukkua, sä olisit voinut sanoa
– Mennään ja annetaan äidin nukkua
ja mä olisin kaivautunut tiukemmin peittojen alle ja nukahtanut, mut ei. Sun unet oli tärkeemmät. Sä sait valvoa viiteen, koska tuli tosi hyvä peli. Joka vitun ilta ja mä heräsin aamulla lasten kanssa, koska sä olit nukkunut vasta pari tuntia. Toisinaan se tosi hyvä peli tuli makkarista, jossa mä ja vauva yritettiin nukkua. Sit vilkkui, loisti ja välkkyi ja sä totesit, että laita ne silmälaput niin ei haittaa. Vauva ei saanut unta ja mä en saanut unta kun toinen ähisi. Jos jouduit laittamaan tv:n kiinni niin voi vittu kun omassa kodissa saa tehdä mitään ikinä koskaan! Ja kello oli jo yksi silloin ja mä olin kuvitellut, että tänään meen aikaisin nukkumaan niin ehdin kunnolla! Hah! Puoli kahdesta seitsemään ei oo pitkät unet, voin kertoa.

Montako kertaa mä sit sain jäädä peittojen alle? Synttärinä kun vaadin, mut ysin maissa tulikin sit jo herätys. Vinkumalla pari muutakin, mut vapaaehtoisesti monestikko nousit? Kerran? Eli lasketaanko kahteen vuoteen ehkä kuus max ysiin asti nukuttua yötä, jep.

Entäs sun ryyppäämiset. Lähdit parhaimmillaan yhden jälkeen ja tulit viideltä rullakebabbi kourassa kotiin ja sammuit sohvalle valot päällä ja telkkari auki. Sit oksensit viiteen, joskus ysiin asti illalla eikä susta ollut mihinkään. Jei mikä perheviikonloppu! Mä huutelin kaikille, että ihan kun olisin joku saatanan yh. Miestä näy ikinä. Nyt mä olen sellainen, eikä mikään ole edes muuttunut, paitsi sun tavarat ei loju enää täällä.