Miro!

Miro! Meidän rakas oma pieni kääpio villakoiramme. En koskaan tule unohtamaan miten tulit nuolemaan mua kasvoista kun nähtiin ja heilutit iloisesti häntääsi tai miten surullinen olit jos joudin lähtemään luotasi tai miltä sun turkki tuoksui ja miten ihanaa sua oli pitää sylissä. Nyt tulee kuluneeksi jo kaksi vuotta kun lähdit luotamme ja edelleen kaipaamme sinua kovasti. <3 Mun paras ystävä, lepää rauhassa!

17 070.jpg

– Jonna-

suhteet oma-elama