Meidän tarina- mistä kaikki alkoi?
Moikkamoii! Mä en muista nyt että ooonko koskaan kirjoittanut miten me itseasissa ollaan Juhan kanssa tavattu, tutustuttu ja miten ollaan nyt tässä ja jos oonkin sattunut kirjoittamaan niin se oli luultavasti bloggerin puolella ja nyt olisikin hyvä palailla tähän asiaan sillä meillä tulee n. kuukauden päästä 9 vuotta yhdessä täyteen..joten.. tässä pieni ”storytime!” 🙂 <3
…On vuosi 2007, opiskelen merkonomiksi ammattikoulussa. Eräänä päivänä huomaan datanomi luokkaan tulleen uuden pojan jota en oo nähny ennen, joten hän on siis aloittanut vasta. En kiinnitä häneen sen enempää huomiota. Hän ei jotenkin äkkiseltään vaikuta tyypiltä joka sen enempää kiinnostas mua 😀 Mies makuni tais olla aika hanurista sillon ja kattelin aina niitä jotka paini niin eri sarjassa kuin minä.
2008 me valmistutaan, vihdoin. Sitä oltiin ootettu mut sit kun se päivä koitti, olikin tooosi haikeeta lähtee maailmalle. Ajattelin, että ei sitä poikaystävää sitten tullu vieläkään ja koulun loputtua en tapais edes ketään, koska olin sellainen koti hiiri että vertaista sai hakea. Mä en käytännössä tehny muuta kun olin kotona ja kirjoittelin mun päiväkirjaa ja kuuntelin musaa. Silloisen oikeestaan ainoan ystäväni kanssakin meni välit poikki, jonka kanssa olisin käynyt jossain jos siis poistuisin kotoa. Olin manannut kaikki miehet alimpaan helvettiin, koska mua turhautti niin kun kukaan ei halunnu mua. Kerta toisensa jälkeen reippaasti yritin ( ja ehkä liian innokkaasti yritinkin, ehkä se vika oli siinä) näin jälkikäteen ajateltuna. Ja joka kerta sain pettyä. Viimeisin pisara oli kun oikeesti luulin että yks poika oli kiinnostunut kans musta ja meillä olis ollut jotain, mut sit vetikin maton alta ja sano ettei oo valmis seurustella mut eipä aikaakaan kun hänellä oli jo tyttö kainalossa. Niinpä päätin etten vilkaise enää yhtäkään kaksilahkesta..kunnes…
Oli kesä 2008 jota kulutin poika vapaasti ja tekemällä omia mielekkäitä juttuja. Yks yö näin ihan randomilla unta tästä pojasta joka oli tullut silloin kouluumme kesken lukuvuoden ja johon en ollut kiinnittänyt huomiota. Sillein vain kasvot jäi mieleen ja muistin hänet koulusta. Muistin että hän on yhden yhteisen ystävämme kaveri. Kerroin tälle yhteiselle kaverille läpällä että ”heii näin muuten unta Juhasta ” (Nimi selvis mulle kun kerroin tuntomerkkejä tälle yhteiselle ystävällemme.) Tämä meidän ystävä kun oli niin aamor niin tietty hän soitti samalta istumalta Juhalle ja minä toivoin sinä hetkenä että kunpa maa nielaisisi minut ja onneks koulua ei enää oo ni ei tarvi hävetä nyt tätä asiaa.. 😀 ..mutta Juha olikin vain ollut vähän innoissaan että just mä olin nähny siitä unta, sillä selvis että hän oli katellu mua jo koulussa muttei vain uskaltanut pyytää mua ulos. ja nyt hän pyyti mun numeroa..whaat?! Mulle ei ikinä käy näin ja olin kyllä vähän shokissa sillä tää Juha ei silloin mua kauheena kiinnostanut ja sanoinkin sen hänelle myöhemmin suoraan 😀 vooih..
Aikaa ei menny kauaa kun sain yhtenä päivänä viestin häneltä jossa hän kysyi kuulumisia ja jotain. Alettiin viestitellä ja sovittiin tapaavamme. Käytiin tosiaan vaan vähä ajelulla ja istumassa VR:n pihassa. Sillon oli jo syksy ja puissa oli niin ihanan värikkäitä lehtiä. Siellä me kökötettiin istua puiden keskellä ja ei keksitty kauheena mitään puhuttavaa. Lähdettiin lopulta käymään sen meidän yhteisen ystävän luona joka on puheliasta sorttia joten meillä ei ollut enää akward olo. Myöhemmin sovittiin vielä toiset treffit leffaan. Mitään mielekästä ei edes ollut silloin menossa, mutta pakko oli päästä ja kotikaupungissamme kun ei ollut oikein mitään muutakaan mitä tehdä joten leffa ja kummeli. Iskä kyllä vähän ihmetteli miten meen kattoo jotain sellasta kun sellanen ei mua kiinnosta. Muistan keksineeni iskälle valheen et meen Hilkan kanssa kattoo kun se niin tahtoo mennä sen kattoon ja lupasin mennä seuraks :D Haha..enhän mä tietty voinu kertoo että mä meen treffeille, en ennenku tiiän ees mitä kerron ja tiiän et kiinnostaako mua tai kiinnostaako Juhaa loppupeleissä ja tiesin mikä kolmannen asteen ristikuulustelu siitä tulis.
Ekat treffit oli ollu meillä jokseenkin vähän tylsän puoleiset ja meillä ei ollu kauheena keskusteltavaa, paitsi niin muistan kun selvis että molemmat kuunnellaan samaa musaa. Mua jännitti sikana kun oli toisten treffien aika. En tienny mitä olis odottanut kun sillein hän ei kiinnostanu mua mut sit kun kotona mietin häntä niin sit mua kiinnostikin ja aina kun viestiteltiin niin olihan hän aika ihana! <3 Leffa oli ja meni enkä muista siitä mitään..leffan jälkeen käveltiin sen autolle hyvästeille ja minä rykäsin kuuluisan lauseeni ”Mitä sä oikein haluat musta?” :D Voiih.. en tiiä ees mitä mietin vai mietinkö oikein mitään. Alettiin kuitenkin seurustella ja viettää aikaa koko ajan paljon enemmän yhdessä. Mitä enemmän me vietettiin aikaa yhdessä ja tutustuttiin sitä enemmän mä ihastuin Juhaan, pikku hiljaa. Lopulta tajusin, että Juha oli just sitä mitä mä olin kaivannut koko mun elämän. Mun oma prinssi! Meillä oli sopivasti yhteistä ja sopivasti täydennettiin toisiamme ja tämä pätee edelleen. Mä niin muistan miten mulla oli kauhee ikävä kun ei voitu nähdä kun asuttiin välillä eripaikkakunnilla ja miten riemu repes kun päästiin muuttamaan yhteen vuoden yhdessä olon jälkeen ja samassa juhlittiin meidän kihlajaisia.
Nyt jälkikäteen kun oon miettiny niin mä luultavasti olisin vain karkottanut Juhan jos olisinkin ollut ihan hulluna häneen silloin alussa koska kovin moni ei kestä mun innokkuutta :D:D ja toisekseen mulla on kaikki salama ihastukset loppunu kuin seinään ja nyt kun sytyinkin hieman hitaasti niin nyt tätä rakkautta onkin kestänyt jo 9 vuotta.
Kaikkee ihanaa ja vähän vähemmän ihanaa ollaan koettu, nähty ja tunnettu. Ollaan rakastettu, tapeltu, annettu anteeks ja luotettu. Ollaan matkusteltu, muutettu, juhlittu häitä, saaatu yksi ihana pirpana tähän maailmaan ja jaettu kaikki elämän pienet ilot ja pettymykset. Hän on mulle edelleen se kaikkein rakkain ja tärkein (nyt Julia tottakai myös) johon voin luottaa kuin kiveen ja tiedän että hän on aina tukenani. <3 Mitä elämä ikinä eteeni heittääkään niin sen tiedän, että sen kaiken haluan kokea yhdessä.
Rakkaudella, Jonna