Jonnamariiia

28.12.2017 jonnamariiia

Tarina kuvien takaa

Moikka! Miten teillä menee siellä ruudun toisella puolen? Täällä odotellaan vuotta 2018 ja mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Me oikeestaan aloitellaan uutta vuotta meidän neidin 2v synttäreillä. Odotan malttamattomana, että saa rueta koristelemaan ja leipomaan. Sitä ennen ajattelin muistella 9 vanhan kuvan takaa mitä silloin onkaan tapahtunut kuvaa ottaessa. 🙂 Kuulin siskoltani tästä postaus ideasta ja pakkohan tämä oli toteuttaa. 🙂

Tässä meidän Jossu, Julian täti oli tullut Iisalmesta asti katsomaan pientä kun ei vielä itse silloin asunut täällä etelässä meidän muiden kanssa. Neiti oli tosi hellyyttävä, mutta heti tän kuvan ottamisen jälkeen Jossu ihmetteli mikä lämmittää?! 😀 Hmm..joo oli päässy pieneltä aika isot löröt jotka oli siis oikeesti puoleen selkään asti minkä huomasimme vaatteita riisuttaessa..voi luoja 😀

Uskokaa tai älkää niin tässä kuvassa klo oli jotain 00.00-02.00 väliltä yöllä. Jossu oli meillä silloin sankkurilla yötä kun vietettiin tyttöjen hemmottelu iltaa ja saatiin yhtäkkii päähän vaan lähtee yöllä ajelemaan Jossun skootterilla ja käytiin ottamassa muutamat kuvat. Pohjoisessa on ihanan valoisaa kesällä. 🙂

Jossun ja mun kahdenkeskikset ajat töissä. Jossu oli tuolloin harjoittelussa mun työpaikalla ja iltaisin siellä oli aika hiljaista joten saatettiin napata välillä yhteiskuvia 😀 Meillä oli kyllä tooosi hauskaa työskennellä yhdessä..ihan parhaita hetkiä <3

Viimeinen työpäivä Iisalmen Kappahlissa. Vitsit miten haikea päivä se oli. (huokaus) Nautin kyllä tuosta päivästä ihan täysinrinnoin ja samalla oli vaikeaa ajatella että en enää palaisi sinne ja tekisin kaiken viimeistä kertaa. Olin tuolloin vielä aamuvuorossa joita rakastin. Meillä oli ihan hiton hyvä työporukka.

Uuttta elämää aloittelemassa. Oltiin tässä matkalla Espooseen muuttopuuhissa. Siitä johtuen mulla taitaa olla vähän omituinen, haikea ilme sillä se oli surullinen päivä ja samalla tosi iloinen. Olinhan saanut töitä Espoosta ja asunnon hyvältä paikalta.

Tässä me oltiin lähdössä Juhan kanssa iisalmesta kotia kohti Espooseen kun meidän rakas miro pieni pakkautui autoon ikäänkuin hän olisi ollut lähdössä mukaan ja ei meinannut millään tulla ulos autosta. Hän olisi niin kovasti tahtonut mukaan..voi että <3 Mun sydän särky kun piti jättää pieni sinne. Aika kauan me suostuteltiin miroa tulevaksi ulos ja lopulta nostin sen. Siksi tämä kuva siis otettiin kun hän oli niin suloisena tuolla autossa.

Tämä kuva naurattaa mua joka kerta. Kuvasin olevinaan hyvännäköistä kakkua ja meidän kahvihetkeä mummon luona Iisalmessa mutta todellisuus oli se, että tuo kakku oli niin kauhean pahaa, että mun teki mieli viskata se ikkunasta ulos kun mummo kääntä katseensa 😀

Aaws..voi näitä aikoja kun Julia nukkui vielä pinniksessä. Meidän vauva <3 Tän kuvan nappasin ihan siks kun hän oli ekaa kertaa päässytä tällaiseen asentoon heti päikkäreiltä herättyään kun menin häntä hakemaan.

Tän kuvan ikuistin meidän lapsuuden kodista jossa olin käymässä iskän luona muutama vuosi sitten. Sain itse töistä parit vapaat kun mun piti tullahoitamaan pari virallista asiaa Iisalmeen ja matkustin ihan itse Junalla. Tää tais olla aika viimeisimpien kuvien joukossa tuolta kotoa. Pian se sitten myytiinkiin eteenpäin. <3

Nyt ei muuta kuin mukavaa päivää kaikille, kertokaa toki mitä piditte muisteloista? 🙂

-Jonna-

Suhteet Oma elämä

26.12.2017 jonnamariiia

Joulu

Moikka! Huii mikä kasa kuvia mulla tulikaan joulusta, vaikka ensin tuntui että unohdin räpsiä niitä. 😀 Tänään onkin sitten virallinen viimeinen joulupäivä. Ajattelin itsekkin tänään vielä syödä kinkkua, piirakoita ja suklaata ja katsoa joululeffaa lököpöksyt jalassa ja sit ihan illalla ottaa jo joulukoristeet ja kuusen pois.

Palataan nyt kuitenkin meidän jouluun. Juha pääs perjantaina aikaisin töistä joten meidän matka kohti pohjoista starttasi jo 13.30. Mentiin ihan ekaks mun äidin ja äidin miehen luo Kuopioon yhdeksi yöksi. He olivat ottaneet pienen toyvillakoiran Jeren. Ihana pieni söpöläinen ja Juliahan tykkäs kuten myös mun iskän kahdesta villiksestä. Vähän vain isommista. Kuopiosta sitten lähdettiin lauantai aamupäivällä kiertelemään ekaks mun iskän luo, mun mummon luo ja sit toisen mummon luo illaksi ja yöksi. Mummo oli laittanut niin ihanasti joulua ja hyviä jouluruokia ja pedin meille valmiiks <3 Vitsit me oltiin poikki kun Julia nukku ekana yönä vaan 7 tunnin yöunet ja se itekki oli ihan väsy reppana ja kiukutteli.

Sit jouluaattona äiti ja Esa tuli kans mummolle jouluruualle ja sit ruuan ja kahvittelujen jälkeen me lähdettiin kohti Nivalaa. Pysähdyttiin matkalla pyhäjärvellä ja käytiin viemässä Juhan äidin haudalle kynttilä. Mua jäi harmittamaan ihan sikana kun Julia just heräs kun ajettiin sinne parkkipaikalle niin se kiukutteli ja huuti kurkku suorana koko sen tunnin kun yritettiin etsiä sitä hautapaikkaa. Saatiin niin pahoja katseita ja kaikki meni ihan lörinäks. Olis kiva ollu ihan rauhassa käydä siellä ja sytyttää se kynttilä. <3

Nivalassa majoituttiin Juhan siskon Lauran luo ja siellä jaettiin lahjat ja syötiin kinkkua ja suklaata 😛 Sekä illalla pienten lasten mennessä nukkumaan pelattiin Jessen saamaa uutta monopolya. Koko aika meni niin törkee nopee ja pian olikin jo maanantai aamu ja me lähdettiin kohti kotia. Ajateltiin että saadaan olla vielä tiistai päivä rauhassa kotona omalla porukalla ennen kuin Juha menee töihin. Ihan tarpeeseen tuli tämä tiistai rauhallisuus kun matka takas kotiin oli ihan helvetillinen. Jouduttiin pysähtyä 4 kertaa sen yhden kerran sijaan ja ajettiin pari kertaa risteyksen ohi epähuomiossa ja väsyneenä ja kaiken kukkuraksi Julia oksenti matkalla sotkien koko istuimen ja vaatteensa 🙁 Neiti veti kirjaimellisesti suklaa överit. Nyt ollaan suklaa tauolla. 7,5 tunnin päästä saavuttiin kotiin ja hitokseen nälkäsinä kaikki ja pahalla päällä.

Nyt ollaan vaan oltu yhdessä, tehty ruokaa ja levätty. Huomenna arki alkaa ja pian starttaa vuosi 2018! Jippii.

Mukavaa iltaa! 🙂

-Jonna-

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat