Neljännesvuosisata

Neljännesvuosisadan raja on nyt ylitetty. Ulkoisia muutoksen merkkejä on onneksi mahdoton havaita yhdessä yössä. Olen kuitenkin erityisen onnellinen siitä, ettei ihmisen sisäistä kasvua ole sidottu ainoastaan vuotuisen syntymäpäivän rytmiin. Kun on jonkin ikäinen, voidaan toki olettaa myös jonkinlaisten normien täyttymistä. Mutta itsevarmuuden, hyväksynnän, tietynlaisen rauhan ja aidon onnen löytäminen itsestään…henkilökohtainen salaisuus, jonka vain harvat voivat nähdä ja tunnistaa sinusta.

Tapasin eilen vanhan ystäväni pitkästä aikaa. Olemme tunteneet ajasta, jolloin lapsuus vaihtui nuoruuteen. Aika tarkalleen seitsemännesvuosisadan. Hän on mielenkiintoinen ihminen, lahjakas ja hyvin kiinnostunut erilaisista asioista. Elämä on vienyt häntä milloin Ecuadoriin, milloin Venäjälle. Toistaiseksi hän on aina palannut. Ja silloin on aika vaihtaa kuulumisia.

Olemme monin tavoin erilaisia ihmisiä, mutta sillä ei ole minkäänlaista merkitystä. Tärkeämpää mielestäni on, että uudempien tuttavuuksien rinnalla kulkee myös ihmisiä, jotka tuntevat historiasi. Vaiheet ja kasvun.

Moni lähelläni tuntee minut, vaiheeni ja kasvuni. Mutta onko sillä merkitystä täällä blogimaailmassa? Mitä mieltä olette, voiko blogista saada mitään irti, jos kerronta on pintapuolista?

”Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä. Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt, liian lähellä. Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä, entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.”

Nyt ja tässä/Suvi Teräsniska