Täysin auvoista ei tämäkään mökkeily ole ilmojen puolesta ollut. Kosteaa ja pieniä sadekuuroja siellä täällä. Ja siksi myös sammakoita. Ei juurikaan mökkipihassa, mutta muualla senkin edestä.

Minulla ja sammakoilla on aina ollut hieman nihkeä suhde. Kaikki kuitenkin huipentui syksyisessä Liechtensteinissa muutamia vuosia sitten.

Pitkä päivä oli kääntynyt iltaan ja tummalta taivaalta tippui hiljaksiin sadepisaroita. Aikaisemmin päivällä oli satanut enemmänkin. Olimme parkkeerannut automme Vaduzin keskustaan, lähelle postimerkkimuseota.

Kun kävelimme ruhtinasperheen linnalta pois päin, aukion läpi kohti parkkialuetta, yht’äkkiä kostealla tiellä hyppelehti suuren suuria sammakoita kilpaa jalkojemme kanssa. Nämä mutanttisammakot olivat suurimpia koskaan näkemiäni. Mökkitermistöllä kuvailtuna noin kahden oluttölkin kokoisia. Koivet kuin neljä ohutta bratwurstia.

Loppumatka autoa kohden taisi olla osaltani (naurettavan) hysteerinen. Pelkäsin kai, että sammakot ehtivät pompata jalkatilaan samalla ovenavauksella kanssani. Muu matkaseurue sai nauttia harvinaisen halpaa huvia.

Yhä edelleen kannan pelkoa siitä että kuljen ulkona kesäpituisissa tamineissa, ja hups vain, sammakko loikkaa huolettomasti samalla jalkaani hipaisten. Kuulen elävästi, jo näin ajatuksen tasolla, suustani kajahtavan kiljaisun. Se siitä luonnonrauhasta.     

Mutta viime keväiset nuijapäät ovat vielä kovin pieniä ollakseen pelottavia. Miesväellä ei tunnu olevan minkäänlaista ongelmaa tehdä lähempää tuttavuutta niiden kanssa.
Kaksin aina kaunihimpi. Eivät kuitenkaan sukukypsiä vielä hetkeen.

Itse pysyttelen edelleen turvallisen välimatkan päässä…koosta riippumatta!

Onko muita jotka eivät syystä tai toisesta ole sinut sammakoiden kanssa? Tai joiden lomarytmi on ihan sekaisin? Klo 02:00 postailua…