Lopeta syksyn suorittaminen
Christina:
Näin kukistat kaamoksen:
- Tankkaa D-vitamiinia
- Hanki kirkasvalolamppu
- Liiku tarpeeksi
- Heitä pari läppää, kuten eläkepäivillä sitten Espanjaan ja kevättä kohti mennään
- Pukeudu kauniiseen oloasuun tai pujahda pehmeän design-viltin alle
- Väännä tikusta asiaa positiivisuuspäiväkirjaan
- Kai muistit maca-jauheen (vai mikä helvetti se nyt olikaan)?
Siinä meillä on jo monta hyvää kikkaa siihen, kuinka saada jokaisesta tarpeeksi tehoja irti vuoden synkimpänä aikana. Ehdin jo kiitellä kaamosta siitä, että kerrankin saa valittaa väsymystä rauhassa, kun minulle alettiin tarjota erilaisia keinoja siitä selviytymiseen.
Sillä mehän emme saa hyytyä, vaikka jokainen solu kehostamme olisi valmis sanomaan itsensä irti. Jaksamme, vaikka väkisin.
Sitähän meiltä odotetaan. Saamme olla väsyneitä – kunhan vain yritämme tehdä sille jotain.
Varmasti syitä väsymykseen on hyvä pohtia ja kehoa terveellistä huoltaa. Suorittajana huomasin kuitenkin, että vinkkitulva muuttui mielessäni nopeasti vaatimuksiksi. Ne puolestaan johtivat itseni syyllistämiseen: miksi en jaksa tarttua jokaiseen vastaantulevaan vinkkiin, vaikka jokin niistä voisi saada minut piristymään?
En ole tankannut D-vitamiinia, aamuisin meikkaan vessan kellertävässä valossa ja liikun silloin, kun huvittaa. Opettelen sitä, ettei jokaiseen neuvoon tarvitse joko tarttua tai potea huonoa omaatuntoa niistä, joihin jätti tarttumatta.
Sen sijaan, että yritän suorittaen selättää kaamoksen, haluan kuunnella itseäni enemmän. Onko väsymys merkki levon tarpeesta vai vitamiinivajeesta? Onko sinnitteleminen oikeasti pakollista vai voisinko antaa itseni vain huilata enemmän?
Yritän oppia tunnistamaan, mikä tuntuu juuri tänään minusta hyvältä. Mitä minä tältä päivältä haluan. Ja ymmärtää sen, että joka päivä minun ei tarvitse pistää parastani. Riittää, että teen sen, mihin pystyn. Tänään se ei välttämättä ollut paljon, mutta se oli varmasti tarpeeksi.