Christina:
Aargh, en pääse ylös sohvalta, vaikka pitäis olla jo menossa. Ei huvittais oikeesti yhtään. Miten voi sanoo nätisti, ettei haluakaan tulla?

Emma:
Ei semmosta voi sanoa mitenkään – ei nätisti eikä rumasti. Ei vaan tuu semmosia sanoja ulos tästä ihmisestä, ja vielä vähemmän susta. Luulis että olisit jo huomannut.

Christina:
Tuntuu, että joku pahoittaa mielensä kuitenkin. Helpompi vaan pahoittaa omansa.

Emma:
Joo näin on. Mikähän siinä on, että on niin vaikea sanoa ei? Oikeestaan ihan mihin vaan.

Christina:
Minne ne omat halut ja mielipiteet vuosien varrella jäi?

Emma:
En mä tiedä. Jotenkin oon aina pitänyt itseäni sellaisena oman tieni kulkijana, joka tietää mitä haluaa ja toimii sen mukaisesti. Nyt kun oon tarkastellut tilannetta vähän uusiksi, oon huomannut että oon yks joojoo-nainen koko muija. Kunhan kukaan ei loukkaannu eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, niin hyvä on.

Christina:
Ja samalla sitten polkee omat mielihalunsa maahan. Vähän niinku vahingossa. On vaan jotenkin helpompi mukautua kuin ottaa riskejä.

Emma:
Vaikka oikeesti kyse ei oo siitä ettei olis omia haluja tai mielipiteitä. Kyllä niitä edelleen on, mutta ne on hautautuneet niin syvälle kaikkien muiden ihmisten toiveiden ja odotusten alle.

Christina:
Ja siellä ne kuitenkin painaa. Jotenkin nolottaa myöntää tämmöinen asia ääneen.

Emma:
I know, ei oo mikään ylpeyden aihe olla joojoo-nainen maailmassa, jossa pärjää parhaiten rinta rottingilla ja kyynärpäätaktiikalla.

Christina:
Ja kyse ei oo siitä, että mä kokisin, että mun mielipiteitä kaadetaan tahallaan niillä kyynärpäillä kumoon. Ihan itse oon totuttanu muut siihen, että joo joo, kyllä mulle aina sopii.

Emma:
Toi on kyllä niin totta. Peiliin tässä pitää katsoa. Onneks itsensä kehittäminen on niin helvetin helppoa puuhaa.

Christina:
Tunnetusti. Mutta se on haastavaa, että itsensä kehittämisen lisäksi tällaisessa tilanteessa pitää opettaa tavallaan myös ne muut uusille tavoille. Tuntuu, että monille on shokki jos sanookin mielipiteensä ääneen.

Emma:
Jep, heti ollaan silleen “Joo sulla on selkeesti nyt stressiä”. Silleen öö ei oo, tätä kutsutaan mun mielipiteeksi, ei stressiksi.

Christina:
Enkä ole vaan hankala jos mua ei tällä kertaa huvitakaan.

Emma:
Nimenomaan.

Christina:
Oon aina ajatellut, että kiltteys on mun parhaita puolia. Nyt se kuitenkin tuntuu ennemminkin heikkoudelta.

Emma:
Ja toi on aika surullinen ajatus. Että kiltteys tai empaattisuus olis heikkous.

Christina:
Eihän se oikeesti oo. Mutta täytyy muistaa olla kiltti myös itselleen.

Emma:
Ja sanoo jatkossa “joo” enemmän omille jutuilleen.