Keskenmenon jälkipyykki

Sain ajan Naistenklinikalle seuraavan viikon keskiviikolle. Välissä oli tosiaan viikonloppu, jonka aikana ehti prosessoida ajatuksia, surra, suutua, turhautua ja hyväksyä – kaikkia vuorotellen.

Naistenklinikalla minut ultrattiin ja alkion todettiin olevan eloton, kuten varhaisultrakin oli jo kertonut. Sain heti paikan päällä Mifegyne-lääkkeen, jonka kerrottiin pehmentävän kohdunsuuta ja näin valmistavan myöhemmin otettavaa Cytotec-lääkettä varten, joka sitten käynnistäisi supistukset ja tyhjentäisi kohdun lopullisesti.

Päivä meni normaalisti, mutta illalla alkoi kovat kramppimaiset kivut ja pieni vuoto. Tämä oli itseasiassa lopulta koko keskenmenon kivulian vaihe. Buranan voimin sain kuitenkin yön nukuttua. Seuraavana aamuna otin Cytotecit suun kautta, koska vuoto oli jo alkanut, eikä alakautta ”annostelu” enää onnistunut. Noin viiden tunnin päästä alkoi tapahtua. Kohtu alkoi tyhjentyä tehokkaasti ja juoksin sohvan ja vessan välillä vähän väliä. Jollain tapaa koko prosessi tuntui todella mekaaniselta, enkä tuntenut oikein mitään tunteita tai luopumisen tuskaa – olin ehtinyt tehdä sitä jo melkein viikon ajan. Iltaa kohden vuoto rauhoittui ja tuli tunne, että kaikki oli ehkä tullut lopulta ulos.

Tyhjennyksen jälkeisenä perjantaina vuoto oli enää vähäistä. Lauantaina minulla oli ystävieni järjestämä meno, jonne päätin lähteä. Päivän mittaan vuotoa oli hieman edellispäivää enemmän, muttei kuitenkaan mahdottomasti. Illalla ennen nukkumaanmenoa kävin vessassa ja suureksi yllätyksekseni vessaan purskahti valtava määrä verta. Vuoto jatkui todella runsaana läpi illan ja yön, sekä seuraavan päivän. Seuraavien päivien aikana vuoto kuitenkin hiipui ja jäi lähinnä tiputteluksi.

Kunnes koitti seuraava torstai, jolloin vuoto alkoi yllättäen taas todella voimakkaana. Hanojen oltua auki pari tuntia putkeen, soitin Naistenklinikan päivystykseen, jossa sain ohjeen seurailla vielä pari tuntia ja soittaa uudestaan, jos vuoto ei ole rauhoittunut. Seurasin tilannetta pari tuntia pidempään vain todetakseni, ettei tilanne ole muuttunut mihinkään ja soitettuani päivystykseen uudestaan, he neuvoivat minut tulemaan näytille. Jonotettuani lähes 3 tuntia, pääsin vihdoin lääkärin tarkastukseen. Lääkäri ultrasi kohdun ja totesi, että se on täynnä verta ja hyytymää, mahdollisesti myös raskausmateriaalia, mutta sitä oli vaikea sanoa veren runsauden vuoksi.Sain kolme vaihtoehtoa: kohtu tyhjennettäisiin imukaavinnalla saman tien, ottaisin lääkkeet kotona uudestaan tai jäisin seuraamaan tilannetta. Koronatilanteen takia olin päivystyksessä yksin ja imukaavinta olisi tarkoittanut, että joutuisin esilääkkeiden, itse toimenpiteen sekä jälkiseurannan vuoksi olemaan sairaalassa pitkälle yöhön. Verensokerini oli todella alhaalla ja olo oli uupunut, itkuinen ja alakuloinen, joten päädyimme lääkärin kanssa siihen, että saan uudet lääkkeet otettavaksi seuraavana päivänä.

Seuraavana aamuna otin lääkkeet ja jäin odottelemaan vuodon alkamista. Kun aikaa oli kulunut viisi tuntia aloin jo vähän ihmetellä, missä vuoto luuraa. Seitsemän tunnin jälkeen soitin Naistenklinikalle. Minua ohjeistettiin odottamaan seuraavaan aamuun ja soittamaan sitten uudestaan, jos vuoto ei ollut vieläkään alkanut.

Lauantaiaamu koitti, eikä vuotoa ollut. Soitin Naistenklinikalle, jossa he kertoivat olevansa todella ruuhkautuneita ja, että joutuisin todennäköisesti odottamaan koko päivän. Varasimme minulle kiirepoliajan alkuviikkoon ja sovimme, että jään odottelemaan sitä.

Lauantaipäivän aikana vuoto alkoikin yhtäkkiä todella voimakkaana. En päässyt juurikaan liikkeelle, sillä vuoto oli todella voimakasta. Yöllä heräsin pariin otteeseen siihen, että verta hulahti siteeseen. Sunnuntaina sama meno jatkui ja olo alkoi olla jo todella heikko. Vuoto jatkui koko päivän voimakkaana, mutta kipuja ei ollut. Pyörrytti jatkuvasti, joten yritin olla aloillani.

Seuraavan viikon polilla todettiin kohdusta löytyvän edelleen raskausmateriaa ja hyytymää, mutta sain ohjeeksi seurailla tilanteen kehittymistä. Kuulemma seuraavat kuukautiset poistaisivat lopunkin roinan, joka sinne on jäänyt.

Tämän jälkeen päiväkirjamerkintäni loppuvat. Seuraava merkintä on kirjoitettu 24.11. ja kuuluu seuraavasti:

Keskenmenojutut senkun jatkuu. En edes osaa kelata taaksepäin ja muistella, mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut. Sen tiedän, että keskenmenoa on tutkittu nyt ultrassa 8 kertaa (2 yksityisellä, loput julkisella). Ylihuomenna odottaa ultra nro 9. 

Keskenmenon toteamisesta on nyt 3 kuukautta ja kärsin edelleen komplikaatioista. Tiputteluvuotoa on tullut vähän väliä sen jälkeen, kun varsinainen tyhjennysvuoto loppui. Pitkään HCG-arvo sinnitteli koholla, nyt se on ilmeisesti nollassa, mikäli kotitestiin on uskominen. Ultrassa on todettu, että kohdussa on pieni n. 4x6mm kokoinen raskausjäämä, jonka ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa mihinkään. Vähän epäilyttää tuo väite. Kuukautiset eivät ole vieläkään alkaneet, vaikka 4,5 viikkoa sitten edellisessä ultrassa lääkäri arvioi kohdunlimakalvon paksuudesta, että ne alkaisivat kaksi viikkoa myöhemmin. Eipä ole näkynyt.

Alkaa aikalailla kyllästyttää tämä meno. Naurattaisi, ellei itkettäisi ja vice versa. Tuntuu niin turhauttavalta, että me ei päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä vaan joudutaan lillumaan tällaisessa välitilassa. Ylihuomenna tsekataan tilanne taas ja ymmärtääkseni vaihtoehdot ovat tähystys, jolla poistetaan materiapalanen tai keltarauhaskuuri, jolla toivottavasti saataisiin kuukautiset alkamaan. Katsotaan, kuinka käy.

Muutama päivä tuon merkinnän jälkeen minulla oli se yhdeksäs ultra, jossa lääkäri totesi kohdun limakalvon olevan selvästi paksuuntunut ja vasemmassa munasarjassa näkyi kookas johtofollikkeli. Lääkäri arvioi ovulaation tapahtuvan ihan lähipäivinä ja sovimme, että odotan vielä pari viikkoa, jonka jälkeen aloitan keltarauhaskuurin, jos vuotoa ei näy.

Tästä alkoikin sitten meidän tarinan seuraava vaihe eli yrittäminen ja lopulta onnistuminen. Siitä lisää ensi kerralla.