Tänään vein taas pari kassillista tavaraa kirpputorille. Mulla on ollut pöytä siellä jo vuoden ja neljä kuukautta. Jotain 1500 myytyä tavaraa… Vois kuvitella, että se näkyiskin jo jossakin, mutta hah! Ei meinaa kolmiossa vieläkään neliöt riittää. No, sentään missään ei enää ole pahvilaatikon pahvilaatikkoa, pahvilaatikkovuoresta puhumattakaan! Se oli tilanne kesällä 2017, kun oltiin saatu äitivainaan asunto tyhjennettyä.

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän viherpiiperrykseen taipuvainen ja myös minimalismi on vedonnut minuun, mutta vasta äidin – isä lähti jo vuosikymmen sitten, joten kaikki jäi minulle ja veljelleni – kuolema käänsi päässäni jonkun vivun toiseen asentoon. Niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostaakin, koin saaneeni vapautuksen säilyttämisestä. Mikään ei ollut enää pyhää. Ensi alkuun tyhjensin vähän hullun vimmallakin. Iso osa äidin tavaroista lähti paikallisen roskalavaryhmän kautta eteenpäin. Sittemmin on ollut pitkä suvantovaihe ja kirppispöytä pyörinyt tuottaen nippanappa pöytävuokran verran.

Nyt ajattelin ihan uteliaisuuttani, inspiraatioksi ja uuden vuoden kunniaksi ruveta pitämään kirjaa kaikesta, mikä talosta lähtee. Sen vastapainoksi tietenkin (?) myös kaikesta, mitä taloon tulee. Mikään kova shoppailemaan en muutenkaan ole, mutta haluan oppia tekemään harkitumpia, ekologisempia ja eettisempiä hankintoja.

Todennäköisesti tästä blogista tulee lähinnä tavaralistausta, mutta kyllä mulla aina joskus joku ajatuskin päässä syttyy tai luen jostain jotain aiheeseen liittyvää mielenkiintoista, niin katsotaan ny, saattaa tästä muutakin tulla.