Lapsuuden lauantai-ilta rakentui television ympärille (niin kuin varmasti monen muunkin) ja siinä tärkeässä osassa oli mies sekä mikrofoni ja mökin mies tai nainen, jota yhteiskunta on kohdellut väärin. Silloin Karpolla todella olisi asiaa.

Katsoin suurella mielenkiinnolla helatorstaina dokumentin Karpo, joka kuvaa Hannu Karpon uraa (Yle Areena, https://areena.yle.fi/1-50269220). Karpon merkitys kylmän sodan aikaisessa Suomessa oli valtava ja se jatku suurena läpi 1990-luvun. Ohjelmat antoivat mahdollisuuden kertoa tavallisen ihmisen äänellä yhteiskunnan epäkohdista. Ohjelmista paistoi Karpon aito kiinnostus tekemistään aiheista. Myös tyyli oli persoonallinen.

Dokumentista jää mieleen päällimmäisenä hämmennys. Hannun omat kommentit ovat rautaa, joskin hieman kärjistettyjä. Tyyli on taattua Karpoa. Sen sijaan Karpon töiden osalta olisi toivonut syväluotaavampaa näkemystä eri töiden sisällöstä ja niiden merkityksestä. Materiaalia toki on valtavasti. Kaikkinensa Karposta jäi hieman etäinen kuva. Dokumentin jälkeen en tunne lisää henkilöä Hannu Karpo.

Mikä oli dokumentin viesti? Se jäi hieman epäselväksi. Karpo oli hyvin tuottelias ja ahkera tekijä, jonka persoona ja työ olivat yhtä. Ihmisenä Hannu jäi etäiseksi.

PS. Ilokseni havaitsin Youtubessa Karpo Official -kanavan (https://www.youtube.com/channel/UCEb0L9GA3e014YdsGO1UfCQ), jolla on lyhyessä ajassa kertynyt lähes 50 000 seuraajaa ja 8 000 000 katselukertaa. Hyvin tehdyt jutut ja ajankuva kiinnostavat aina!

MT