Jostakin on aloitettava

Tänään heräillessäni pyyhin mielessäni kalenterin tyhjäksi. Oli suunnitelmia, pieniä sellaisia, niin kuin aina näinä päivinä – mutta sekin tuntui liialliselta ponnistukselta. Sen sijaan torkuin pitkään koira kainalossani ja mietin, mitä hömppäsarjaa tänään katsoisin sohvalla. Kerroin itselleni jälleen, että se riittää.

Olen ollut nyt kuukauden sairauslomalla työuupumuksen takia. Virallinen diagnoosihan se ei ole, mutta kuormitus töissä vähä kerrallaan hukutti minut uuteen, erilaiseen epätoivon aaltoon. Tällä kertaa masennus on pysynyt aisoissa, sen sijaan ahdistuksen värittämä väsymys lyö tajun kankaalle muutaman tunnin puuhastelun jälkeen. Kiire, liian suuri määrä työtehtäviä ja johtoportaan herääminen liian myöhään näihin suoraan esitettyihin huoliin oli lopulta liian suuri kuorma kestettäväksi.

Tässä sitä nyt sitten ollaan.

Olen kiitollinen toipumisen merkeistä, jotka ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoivat osoittaa merkkejään. Viikonloppuna kevätaurinko ensimmäistä kertaa lämmitti tummien vaatteiden läpi – kyllä tästä selvitään. Selviytymisestä olenkin täysin varma; on sitä ennenkin pahoista paikoista selvitty, ja psykoterapian ansiosta jo kroonistuneeksi uskomani masennus on lientynyt.

Sen sijaan pelkään sitä, miten kauan tässä jamassa saa vielä olla. Miten nopeasti toisiinsa sekoittuvat päivät lisääntyvät, milloin jaksan taas tehdä enemmän kuin yhden kotoilua häiritsevän asian päivässä, milloin tunnen oloni taas omaksi itsekseni ja jaksan tehdä kaikkia niitä asioita joita ennenkin.

Kirjoittaminen on ollut minulle aina terapeuttista ja tehokas tapa jäsennellä ajatuksiani. Kun päiviä on yhä vaikeampi erottaa toisistaan, on sanojen kautta helpompi katsoa taaksepäin ja huomata, miten pitkälle on jo päässyt. Samaan aikaan haluan väylän muistuttaa itseäni siitä, millaista on tehdä asioita huvikseen, ilman tavoitteita ja varsinkaan valmiiksi saamatta. Olen toiminut työpaikan epäkohtien keskellä niin kuin olen parhaiten osannut, mutta haluan silti käyttää aikaa toipumisen keskellä myös itseni muistuttamiseen rajoista kiinni pitämiseen. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, jotenkuten riittää: kirjoittamiseen, elämiseen, työn tekoon.

jotenkuten

jollakin tavalla, tapaa; tavalla tai toisella, vielä tuntemattomalla tavalla, jotenkin, mitenkuten