Mielihyväperiaate
Tänään on ollut erittäin hyvä päivä. Nukuin myöhään, mutta tein paljon: vietin päivän suurimmaksi osaksi ystävän kanssa, kävimme sovittelemassa kauniita vaatteita, hipelöimässä paperikaupassa, brunssilla ja viimein Hans Op de Beeckin näyttelyssä. Olin puhelias ja iloinen, ja kotiin päin lähtiessä sain vielä vihdoin haettua ADHD-lääkkeeni sekä ostettua muutaman tarpeellisen asian kotiin.
Minulla on ollut kaksi tapaa mitata vointiani: uni ja jaksaminen. Kun väsymys lopulta vei jalat alta pari viikkoa sairausloman alkamisen jälkeen, nukuin parit päiväunet päivässä. Sitten yhdet päiväunet riittivät, mutta niiden aika oli usein melko nopeasti ja ne saattoivat kestää monta tuntia. Kalenteriin mahtui yksi meno kerrallaan, ja väliin saattoi tarvita useampiakin lepopäiviä.
Tällä mittapuulla tämä lauantai on ollut harvinaisen hyvä päivä. En ole nukkunut, sen sijaan tehnyt useita asioita ja viettänyt tavallista pidemmän ajan pois kotoa. Kotiin palattua kävin vielä koiran kanssa ulkona, söin ja aloin kirjoitaa.
Huomaan kuitenkin, miten tuttu suorituskeskeisyys kummittelee nurkan takana. Päivä ilman päiväunia, ystävän näkeminen, suunnitelmat ja askareiden toimittaminen muuttuvat helposti onnistumisista suorituksiksi. Larppasin ihmistä, jonka asiat ovat kunnossa – rasti ruutuun, kohti seuraavaa päivää ja suorituksia.
Tajusin, että yritän suorittaa toipumista.
Saatuani itseni kiinni tästä ajatuksesta, huvituin sen paradoksaalisuutta. Sen sijaan mieleeni palasi eilen näkemäni Oumou Syllan Instagram-julkaisu mielihyvästä ja leikistä rutiinina. Sen sijaan, että laskisin ”tuottavuuttani” ja perustaisin oman arvoni siihen, voisin keskittyä saamaani mielihyvään ja sen parantavaan voimaan.
Tämän päivän mielihyvän lähteitä:
- loistava brunssi ravintola Kamomessa (suosittelen!)
- ravintolan miellyttävä tunnelma
- hyvä seura
- vapaus olla oma itsensä ja sanoa mitä mieleen juolahtaa
- kauniit asiat
- taiteen kokeminen
- matkahaaveet
- retail therapy (laadukas eettinen muoti, sisustusesineet)
- pitkät aamutorkut (näissä on vaaransa, mutta ei voi kieltää etteikö se olisi ihanaa)
Pahin vaihe uupumuksessani on ollut silloin, kun mikään ei ole tuntunut miltään. Vaikka mukavia asioita tekee, ne eivät ole ihan samalla tavalla palauttavia kuin yleensä, koska siihen vain menee niin paljon energiaa.
Mielihyvän hakeminen herättää helposti myös syyllisiä tunteita. Tänään käytin esimerkiksi paljon rahaa, mikä tuntuu minusta usein kielletyltä. Ostin kauniita asioita vain koska ne olivat kauniita. Ostin myös hyödyllisiä asioita, jotka helpottavat elämääni pienenpienin tavoin. Olen tottunut olemaan säästäväinen, joten estetiikkaan ja viehättymiseen perustuvat ostopäätökset tuntuvat melko vierailta.
Oloni on tällä hetkellä tyyni, päivän mukavat hetket heijastuvat iltaan asti. Itselleen pitää olla hellä, ja mielihyvän salliminen on tärkeä osa sitä. Sen ei tarvitse olla nopeatempoista, spontaania ja ajattelematonta, vaan mielihyvää voi suunnitella päiviin pienin tavoin.
Tästä lähtien aion tavoitella enemmän mielihyvää. Ansaitsen sen.
