Kirjoittelin viimeksi vapun aikaan kevään treeneistä ja mainitsin, kuinka olen kokenut palautumiseen panostamisen todella tärkeäksi osaksi kokonaisvaltaista hyvinvointia. Minulle palautuminen tarkoittaa kokonaisvaltaisesti palautumista sellaiseen stressittömään tilaan, jossa energiatasoni ovat latautuneet. Mitä olen puhunut ihmisten kanssa, moni kokee nykyään, että jatkuva suorittaminen ja kiire niin töissä kuin vapaa-ajalla syövät voimavaroja ja jaksamista. Voisikin ajatella, että ihmisellä on akku, minkä virta kuluu päivän mittaan ja palautuminen on kuin akkujen täyteen lataamista. Akkua kuluttavat muun muassa stressi eri muodoissaan; työpäivä, kaupungin hälinä, sosiaalinen media, jatkuvat ärsykkeet aivoille, treenaaminen jne., eli kokonaisvaltaisesti nykyaikainen kiireinen elämäntyyli. Duodecim määrittelee stressin tilaksi, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.

Itselläni vakavasti sairastuminen ja syöpähoidoista toipuminen on lisännyt stressikuormaa entisestään normaalin arjen kiireiden ohella. Onneksi olen jaksanut hyvin ja päässyt palailemaan normaaleihin liikuntamääriin (joskin edelleen kevyillä tehoilla), sekä päässyt ajamaan pari Funduro-kisaakin. Tiedän, että hyvä pohjakunto on ollut erittäin tärkeässä asemassa siinä, että kestin hoidot hyvin ja toipuminen on ollut kaikkiaan nopeampaa kuin olin itsekään osannut toivoa. Se ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvyys, vaan on vaatinut paljon panostamista omaan hyvinvointiin.

Koen, että omalla kohdallani merkittävin hyvään toipumiseen vaikuttanut tekijä on ollut nimenomaan palautumiseen ja akkujen lataamiseen panostaminen. Ihan jo arjessa jaksamisen kannalta itselleni tärkeimpiä pointteja palautumisen tukemisessa ovat syöminen ja nukkuminen oikeassa suhteessa liikuntaan ja muuhun kulutukseen nähden. Olen myös opetellut sanomaan “ei” silloin, kun ei ihan oikeasti jaksa tai ehdi. Tämä on seurausta siitä, että aloin priorisoida oman hyvinvoinnin muiden asioiden edelle.

Paitsi, että olen toipumassa syövästä ja sen hoidoista, harrastan liikuntaa useita tunteja viikossa, joten minulle on erittäin tärkeää tehdä myös palauttavia harjoituksia kuten rauhallista joogaa, venyttelyä ja hengitysharjoituksia. Lisäksi palautumisen kannalta on tärkeää pitää riittävästi kunnon lepopäiviä.

Palautumisesta puhuttaessa ei myöskään voi unohtaa sosiaalisuuden, läheisyyden ja kosketuksen merkitystä etenkin psyykkiselle palautumiselle. Monesti palautumisesta puhuttaessa ajatellaan helposti vain fyysistä palautumista ja lepoa, mutta mielen palautuminen ja aivojen lepo on varmasti ihan yhtä tärkeää. Paitsi erilaiset hengitysharjoitukset, meditaatiot ja jooga, myös toisen ihmisen kosketus ja sosiaalinen läheisyys ovat tärkeässä osassa mielen palautumisessa. Muista myös, että huolien jakaminen keventää taakkaa!

Ensimmäinen askel hyvään palautumiseen on oppia kuuntelemaan oman kehon viestejä: Pysähtyä ja kuulostella mitä kroppa haluaa meille viestiä. Jos koet olevasi jatkuvasti väsynyt ja levon tarpeessa, kroppaa kolottaa ja työpäivä tuntuu vieneen taas kaikki mehut, kannattaa omaa elämänmenoa pysähtyä miettimään. Myös jos treeni ja kehitys takkuaa, voi syy olla liian heikossa palautumisessa.

Kuuntele kehoasi ja usko sen viestejä; se on suunniteltu kertomaan meille, kun on aika pysähtyä. Tähän olisi hyvä herätä jo ennen flunssakierrettä, joka torstaista totaaliuupumusta, jatkuvaa päänsärkyä, loukkaantumisia, huonoja yöunia, levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, jatkuvaa ärtymystä ja niin edelleen. Lista uupumuksen oireista on pitkä. Nykyajan hektinen meno, jatkuva suorittaminen ja pitkittyvä stressi on vaan saanut meidät unohtamaan kuinka hyvältä ja energiseltä kroppamme tulisikaan tuntua!

Tiedetään, että pitkittyessään stressi voi olla terveydelle vaarallista. Nykysuositus kehottaa hakeutumaan lääkäriin stressin pitkittyessä. Vaikka stressin kokemus onkin psykologinen, siitä koetut oireet ovat usein fyysisiä. (Duodecim1) Stressi mm. nostaa verenpainetta, kohottaa leposyketasoa ja sykevälivaihtelua. Työterveyslaitoksen tutkija Sampsa Puttonen kirjoittaa Duodecim -lehden artikkelissaan myös viimeaikaisten tutkimusten osoittaneen johdonmukaisesti hidastuneen palautumisen liittyvän kohonneeseen sairausriskitasoon ja ennustavan riskitekijöiden kohoamista. (Duodecim2)

Toukokuun alusta lähtien olen itse painanut eteenpäin aika vauhdikkaasti ja jatkuvasti on ollut jotain ylimääräistä puuhaa: Aloitimme mm. EBA ry:n ja muutamien aktiivien kanssa Endurojunnut-valmennuksen ja töissä on painettu ylitöitä joka päivä touko-kesäkuussa. Stressitasot ovat varmasti olleet koholla ja yöunetkin ovat tahtoneet välillä jäädä liian lyhyiksi. Siksi olen pyrkinyt panostamaan entistä enemmän unen laatuun ja rauhoittumiseen ennen nukkumaan menoa, jotta yöuni palauttaisi riittävästi. Viime viikolla sain onneksi rentoutua viikon pyöräilyreissulla Ruotsissa. Nyt jaksaa hyvin taas töissä seuraavat kolme viikkoa ennen varsinaista kesälomaa.

Aika ajoin pyrin myös tarkoituksella pitämään rauhallisia päiviä ja rentoutumaan. Omia lemppareita rauhoittumiseen ovat esimerkiksi retket Nuuksioon, mökkeily, rauhalliset pyöräretket ja kaikki muu luonnossa oleilu, sekä hevosten kanssa touhuaminen. Viikoittain pyrin myös ottamaan aikaa joogalle ja rauhallisille koti-illoille. Jos koko päivää on mahdoton rauhoittaa, pyrin siihen, että hektisessä arjessakin olisi aina edes 15 minuuttia joka päivä rauhoittumiselle ja kierrosten laskemiselle. Muita tärkeitä rutiineja itselläni ovat työpäivän tauottaminen, nesteytys, ravinteisiin panostaminen, monipuolinen treeni ja treenien jälkeiset palauttelut.

Laitan seuraavaan postaukseen konkreettisia vinkkejä asioihin, mitä itse olen itse kokenut hyväksi arjen rauhoittamiseen ja palautumisen tukemiseen.