Juhlien jälkeen…

kuva: Jasilyn

Vapun juhlimiset on takana päin ja arkea odotellessa. Itselleni vappu ei ole sen kummoisempi juhla vaikka meidänkin juhlintaan kuului perinteiset ilmapallot, sima, tippaleivät ja grillaaminen. Tähän juhlaan kuuluu paljon muutakin nimittäin vapusta on tullut minulle muistojuhla jolla kunnioitan oman isäni muistoa. Vappupäivänä tuli tasan kaksi vuotta täyteen siitä kun isäni menehtyi. Tapaus ei ole enää niin tuore mutta ikävä ja suru tulee siitä huolimatta hyvin vahvana esiin, eikä ihme…ei se ikävä koskaan katoa ja ikävän kaverina tulee aina suru. Jossain sanottiin hyvin: vaikeinta rakkaan menettämisessä ei ole sanoa näkemiin vaan yrittää elää ilman häntä. Sydän yrittää täyttää hänen jättämäänsä tyhjiötä.

Mietin usein mitä isäni nyt minulle sanoisi ja mitä hän tekisi juuri nyt, tiedän kumminkin että hän kulkee vierellämme ja  on poikani oma suojelusenkeli. Hän tukee ja lohduttaa meitä jo pelkillä muistoillaan, voi  kuvitella hänen typerän naurun äänen tai puheen kun kertoo pojalle omia hassuja juttujaan ja oma suu kääntyy taas hymyyn. Ikävä on kova mutta hän elää muistoissamme. Rakastamme sinua.

My soul has painted like the wings of butterflies,
Fairy tales of yesterday will grow but never die,
I can fly, my friends…”
― Freddie Mercury

-J