Pysähtymisen taito
Useammalle on tähän aikaa vuodesta kesäloma menossa tai vähintäänkin alkamassa, onhan heinäkuu loman aikaa! Olen monesti miettinyt kuunellessani ihmisten lomasuunitelmia että milloin lomasta tuleekin pakonomaista suorittamista eikä sitä lomaa. Itselleni sana loma tarkoittaa juuri sitä eli lomaa, ei pakkoa, ei stressiä, ei kiirettä, vain olemista ja irtiottoa arjesta. Tosin taas monella tämä yksinkertainen oleminen ja pysähtyminen tuntuu olevan haasteellista, kuin ei ennettaisi lupaa itselleen pysähtyä ja vain yksinkertaisesti olla. Miksi oleminen ja pysähtyminen on niin vaikeaa?
Joka vuosi oli kyseessä viikonlopun loma, kesäloma tai vaikka joululoma tuntuu ihmisillä olevan kiire varata mahdollsimman paljon tekemistä itselleen ja koko perheelle ja häärimme kuin muurahaiset 24/7 pysähtymättä, kuin pelätän ajan loppuvan kesken…on vain vain a-i-v-a-n p-a-k-k-o keretä tekemään kaikki, näkemään kaikki, olla joka paikassa., on kiire! Varataan matkoja ulkomaille jossa taas juostaan paikasta paikkaan kun on pakko nähdä jokainen nähtävyys sen lyhyen ajan sisällä. Kesällä pitää keretä mökkeilemään, festareille, uimarannalle, uimaan, juhlimaan, nähdä sukulaisia, nähdä ystäviä, käydä linnanmäellä ja tottakai pitihän sitä käydä kaupunkilomalla. Jouluna pitää muistaa sukulaisia, pitää ostaa lahjat, pitää paketoida, pitää hoitaa jouluostokset ajoissa, kiire kiire! Miksi pitää, miksi on tehtävä kokoajan jotakin, milloin meille on tullut niin kiire?
Elämme jo muutenkin hektisessä ympäristössä, suoritamme joka päivä työn ja henkilökohtaisen elämän parissa ja ärsykkeiden ympäröimänä. Me stressaamme, masennumme ja ahdistumme entistä enemmän joten minä huudan ja kapinoin kaikkea tätä tekemistä, suorittamista ja kiirettä vastaan ja pysähdyn! En pakota itseäni tai ketään pakolla tekemään mitään tai suorittamaan sillä hetkellä kun tulisi olla LOMA. Minä vain olen ja kuuntelen, nautin hetkestä. Jos haluan lähteä festareille ilman pakonomaista suorittamista ja näyttämistä varten, minä menen. Haluan nauttia ja tyhjentää mieleni, haluan muistaa sen hetken ja nähdä enkä halua muistaa vain valokuvien kautta olleeni läsnä hetkessä. Annan luvan itselleni pysähtyä, se ei minua heikennä, en menetä sillä mitään tai se tee minusta laiskaa. Haluan vain nauttia hetkistä ja vaalia niitä. Uskon että pysähtyminen avaa aistit ja antaa henkistä ja fyysistä voimaa, näin me jaksamme paremmin ja pysymme arjen suorittamisessa ja kiireessä mukana. Jos emme salli itsemme pysähtyä, se seinä tulee aina vastaan enemmin tai myöhemmin ja se tapa pysähtyä ei tee kenellekään hyvää. Anna itsellesi lupa pysähtyä silloin kuin se aika on ja jossain vaiheessa annat itsellesi luvan pysähtyä ilman lomaakin. Pysähdy ja rentoudu!
Kuvat: Jani Kautto photography
-Albert Einstein
