Yhden äidin lupaus.

Millainen on hyvä äiti? Onko se äiti joka elää lapsiaan varten ja asettaa heidät ensimmäiseksi aina. Onko se äiti jonka koti tuoksuu aina tuoreelle pullalle ja ottaa lapset avosylin vastaan. Onko se äiti joka vie lapsiaan harrastuksiin joka päivä ja varmistaa heidän terveelliset elämäntavat. Onko se äiti joka tekee pitkää päivää töissä mutta suukottaa lapsiaan joka aamu ja yö. Onko se äiti joka kannustaa lastaan koulun kisoissa ja taputtaa selkään vaikka ei voittoa tullut.  Äitejä on laidasta laitaan ja tiedän ainakin itse etten voi taata että olen hyvä äiti mutta voin antaa lupauksen.

Rakas poikani.

Minä lupaan sinulle rakas poikani että pidän sinua aina kädestä ja kävelen vierelläsi kuten olen kävellyt päiväkodista kotiin kanssasi.   Jos en voi olla paikalla olen silti aina sinun vierellä, kädestä pitämässä ja katsomassa että kuljet turvallisesti kotia kohti. Minä lupaan aina kannustaa sinua, uskoa sinuun ja tukea sinua vaikka  epäonnistuisit ja vaikka voin joskus kyseinalaistaa päätöksiäsi. Lupaan aina nostaa sinut ylös jos omat jalkasi ei sinua enää kanna ja ohjaan sinut oikealle tielle jos satut eksymään. Lupaan että olet aina tervetullut kotiisi enkä koskaan käännä sinulle syliäni. Olen tässä nyt ja aina. Syli valmiina lohduttamaan murheen hetkenä, hymy lohduttamassa ja jakamassa oman ilosi, kädet pitämässä turvassa ja pitämässä kädestäsi, silmät rakastavasti katsomassa ja seuraamassa kulkuasi.  Lupaan rakastaa, kunnioittaa sinua omana itsenäsi ja olla sinulle äiti sinulle.

Rakkaudella, Äiti

 

(C.) Anna-Liisa Nikus

(C.) Anna-Liisa Nikus

No language can express the power, and beauty, and heroism, and majesty of a mother’s love. It shrinks not where man cowers, and grows stronger where man faints, and over wastes of worldly fortunes sends the radiance of its quenchless fidelity like a star.
~Edwin Hubbell Chapin

 

 

-J

     
 
 

 

suhteet ystavat-ja-perhe syvallista vanhemmuus

Juhlien jälkeen…

(C.) Jasilynkuva: Jasilyn

Vapun juhlimiset on takana päin ja arkea odotellessa. Itselleni vappu ei ole sen kummoisempi juhla vaikka meidänkin juhlintaan kuului perinteiset ilmapallot, sima, tippaleivät ja grillaaminen. Tähän juhlaan kuuluu paljon muutakin nimittäin vapusta on tullut minulle muistojuhla jolla kunnioitan oman isäni muistoa. Vappupäivänä tuli tasan kaksi vuotta täyteen siitä kun isäni menehtyi. Tapaus ei ole enää niin tuore mutta ikävä ja suru tulee siitä huolimatta hyvin vahvana esiin, eikä ihme…ei se ikävä koskaan katoa ja ikävän kaverina tulee aina suru. Jossain sanottiin hyvin: vaikeinta rakkaan menettämisessä ei ole sanoa näkemiin vaan yrittää elää ilman häntä. Sydän yrittää täyttää hänen jättämäänsä tyhjiötä.

Mietin usein mitä isäni nyt minulle sanoisi ja mitä hän tekisi juuri nyt, tiedän kumminkin että hän kulkee vierellämme ja  on poikani oma suojelusenkeli. Hän tukee ja lohduttaa meitä jo pelkillä muistoillaan, voi  kuvitella hänen typerän naurun äänen tai puheen kun kertoo pojalle omia hassuja juttujaan ja oma suu kääntyy taas hymyyn. Ikävä on kova mutta hän elää muistoissamme. Rakastamme sinua.

 

My soul has painted like the wings of butterflies,
Fairy tales of yesterday will grow but never die,
I can fly, my friends…”
Freddie Mercury

 

 

-J

 

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe syvallista