Olen kohta 20 vuotias nuori nainen, joka asuu Riihimäellä poikaystävän ja kissan kanssa. Valmistuin vuosi sitten keväällä merkonomiksi ja sen puserruksen jälkeen pidin välivuoden ja menin musiikki- teatterilinjalle. Viime helmikuussa linjan ollessa vielä kesken, tuli iloinen yllätys, sillä huomasin olevani raskaana! Se oli niin jännittävää aikaa, ja kaikki oli uutta, mutta samalla olin haljeta onnesta. Alussa kärsin rankoista pahoinvoinneista, mutta ne kestivät loppujenlopuksi lyhyen aikaa, vain noin kolme viikkoa. Tietysti alkuun kuului myös pelonsekaisia tunteita, esim. että onhan vauvalla nyt kaikki hyvin ja mitä seuraavaksi pitää tehdä. No ekojen neuvolakäyntien ja viimein rakenneultran jälkeen olen vaan nauttinut kasvavasta mahasta. Olen aina tiennyt ja salaa haaveillutkin, että saisin tulla nuorena äidiksi. Nyt elämän tilanteeni on vihdoin tasainen ja vauva on enemmän kuin tervetullut tähän väliin.  Merkonomiopiskelujen aikana elin sellaista etsikkoelämää, koskaan en mikään ns. vaikeateini ole ollut, mutta päihteet alkoivat viedä mukanaan ja keväällä 2014 homma oli karannut käsistä. Sitten tuli heinäkuu 2014 ja mä havahduin! Mua ahdisti ihan kamalasti, makasin mun kodin lattialla ja mietin, et tällästäkö elämää haluan elää? Tääkö on sitä, kun kaikki viedään ja paska maku jää vaan suuhun. Niinpä otin selvää olisiko musa- ja teatterilinjalla ollut vielä tilaa ja olihan siellä! Aloitin koulun elokuun alussa ja se oli ratkaseva juttu! Siihen paikkaan loppu mun juominen ja muu itsetuhoinen käytös. Sain uusia kavereita ja uudet tuulet puhalsivat elämääni! Elokuun lopussa olin yhdellä kaverilla käymässä, sitten muistan kun Olli tuli siihen.. 🙂  Oltiin nähty ja oltu samas seurassa joskus aikasemmin, mut ei muutaku tyylii moikattu toisillemme. Muistan ku Olli istu siihen sohvalle ja sit me vaa samantien alettii juttelee ja sovittii et mentäis yhille festareille jotka olis viikonpäästä 😀 Noo mä lähdin siit sit vaa himaa sillee tittidii- fiiliksillä, en oikee tienny mitä ajatella.. Illalla Olli oli pyytäny mua faces kaveriks ja sit se tykkäs mun profiilikuvasta. Haha 😀 koskaan ei festareille päästy lähtee, mut sit viikonloppuna Olli tuli mun luo käymää. Siis samantien must tuntu, et juu tää oli tässä <3 Olin ihan sairaan rakastunu ja nii se ilta oli kaikinpuolin paras koko kesässä 🙂 Seuraavan päivän haettii pitsaa ja mentii Ollille, sen jälkee en sit himassa enää nukkunukkaa vaa aloin siirtää pikkuhiljaa mun tavaroita ja syyskuussa irtisanoin mun oman asunnon. 

Mutta juu siis tähänpäivään.. Linjan sain suoritettua loppuun asti, kun se oli vaan tollainen vuodenmittainen ja nyt keväällä se sitten jaettiin todistukset. Sen jälkeen mä olen vaan ollut kotona, enkä mihkään töihin tässä nyt ehtis mennäkkään, kun vauvamme laskettuaika on 7.10.2015. Ja Sitä ennen on vielä paljon tehtävää, sillä Olli on ostanut oman asunnon! Se vapautuu nyt 24.8 ja me aiomme tehdä siihen remonttia. Keittiö ja kylppäri uusitaan kokonaan ja lattia, sekä kaikki tapetit, maalit yms. 😀 Hommaa siis riittää ihan loppumetreille asti, mut ai että kun on ihanaa päästä ite suunnittelee ja vaikuttaa millaset haluu mihinki. Ja vaaville oma huone tietysti <3 En oo kauhee stressaaja vaan luotan, et kaikki järjestyy ja onneks meitä autetaa paljon, kun Ollin iskä tulee tekee sitä remppaa meijän kaa. Mä keskityn tietty täs nyt vaan pakkaamiseen ja suunnitteluun, kun en mistää remontoimisesta mitään tiiä.

Nyt lähipäivinä oon miettiny terveellistä ja säännöllistä elämää. Yhtäkkiä taas jostain tuli kauhee terveysinnostus! Jätin sokerin kokonaan pois (no ketsuppii ei lasketa..) mutta hyvästit heitin karkeille, jäätelölle, pullille yms. En myöskään syö sipsejä tai mitään muutakaan epäterveellistä. Nyt on jo kaksiviikkoa takana ja voi sanoa, et kyllä tekee hyvää. Siis toi sokeri on kyllä semmonen addiktoija, et huhhuh.. En olin ikinä uskonu millasii vierotusoireita siitki voi tulla, kun ekalla viikolla oli mm. pääkipee, väsyttävä ja ahdistavaolo.. Nyt alkaa onneks jo helpottaa ja oon nii ylpee ittestäni, kun pystyin vihdoin tonki riippuvuuden selättää. Näin myös ihania ystäviä ja suunnittelimme vauvakutsuja, jotka pidetään 12.9. joka on muute mun synttäripäivä ! 🙂

Noniin tässä vähän mun elämää ja nyt on pitkään haaveiltu, ensimmäinen blogipostaus tehty! Ja mä lähden kattelee grillaako se Olli jo tuolla terassilla. Moikka <3