Häät Intiassa osa 1: lähtötilanne
Päätin aloittaa uuden postaussarjan. Ajattelin nimittäin, että voisin aina lauantaisin julkaista postauksen Intian häistämme, joita juhlittiin viime elokuussa. On mukava kirjata muistot ylös, ja ehkä saan näiden postausten myötä myös jäsenneltyä omia ajatuksiani Intian reissuumme ja koko häätouhuun liittyen. Kahdessa viikossa ehti tapahtua paljon.
Lähtökohdat
Kirjoitan ensi lauantain postauksessa siitä, miten intialaiset häät eroavat suomalaisista (juonipaljastus: kaikin tavoin), mutta yhden asian haluan sanoa heti tätähän alkuun. Intialainen yhteiskunta on kollektiivinen ja erittäin perhekeskeinen. Avioliittoinstituutio ymmärretään eri tavoin kuin Suomessa. Suurin osa intialaisista avioliitoista on edelleen järjestettyjä (Ragsin arvion mukaan noin 90 % kaikista avioliitoista, mutta mitään faktoja minulla ei ole tähän hätään esittää). Intiassa naimisiinmeno tarkoittaa sitä, että kaksi sukua liittyy yhteen, joten vanhemmat haluavat varmistaa, että perheet ovat sopivia toisilleen. Häät ovat alkupiste, jonka jälkeen pariskunta alkaa rakentaa yhteistä elämäänsä.
Ragsin vanhemmat hyväksyivät rakkausavioliittomme onneksi ilman suurta draamaa. He olivat luonnollisesti hieman ymmällään, koska uutinen tuli täytenä yllätyksenä. En ihmettele, sillä he ovat varmasti miettineet avioliittoasioita Ragsin syntymästä lähtien. Ja kaikissa mahdollisissa skenaarioissa he kuvittelivat poikansa menevän naimisiin paikallisen tytön kanssa kuten kaikki muutkin seudun pojat. Itseasiassa he olivat jo katselleet Ragsille puolisoa ennen kuin Rags kertoi heille meidän suunnitelmistamme.
Emme menneet Intiassa virallisesti naimisiin, sillä paperihommat olimme hoitaneet jo aiemmin Suomessa. Intiassa tästä ei tiedetty, koska Ragsin vanhemmille oli todella tärkeää, että heidän esikoispoikansa menee naimisiin Intiassa perinteisin hindumenoin. Koska emme olleet vielä intialaisittain naimisissa, en myöskään voinut käydä Ragsin vanhempien kotona ennen kuin hääjuhlallisuudet olivat ohi. Tämä tuntui hieman oudolta, sillä Euroopassa elimme kuin mikä tahansa ”normaali” pariskunta. Asuimme yhdessä, jaoimme ruuanlaittovuorot ja vietimme joulut vanhempieni luona. Intiassa teeskentelimme, että mitään tällaista ei ollut tapahtunutkaan. Ragsin vanhemmat luulevat edelleen, että ennen elokuun häitä tapasimme kerran viikossa, sunnuntaisin päiväsaikaan, jolloin tulin Ragsin kämpälle muutamaksi tunniksi jutustelemaan ja hoitamaan kotitöitä.
Kaikesta tästä johtuen näin Ragsin vanhemmat ja sukulaiset ensimmäisen kerran vasta viikkoa ennen häitä. En ollut tätä ennen edes puhunut heidän kanssaan puhelimessa, joten häiden lisäksi jännitin myös sitä, miten he ottavat minut vastaan. Ensimmäinen tapaaminen lentokentällä oli no, aika jäätävä, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.
Sekosin laskuissa, kuinka monta kookospähkinää hääjuhlallisuuksien aikana siunattiin.
Mitä? Missä? Milloin?
Intialaiset häät kestävät perinteisesti useamman päivän. Häihin liittyy monia rituaaleja ja tapoja, jotka vievät oman aikansa. Meidän tapauksessamme ensimmäinen häihin liittyvä tilaisuus oli eräänä elokuisena keskiviikkona, jolloin Rags valmisteltiin häitä varten tämän kotona (minä en saanut osallistua tähän tilaisuuteen). Tilaisuudessa Rags istui kotinsa kuistilla ja vieraat tulivat yksi kerrallaan siunaamaan tulevan sulhasen muun muassa heittämällä riisiä tämän päälle ja sivellen tämän kasvoille keltaista, kurkumasta tehtyä tahnaa. Minulle sama valmistelu tehtiin torstaina hääpaikassamme.
Häitämme juhlittiin ”häähallissa” (wedding hall), joita Intiassa on lukuisia. Alkuperäinen toiveemme oli mennä naimisiin temppelissä, mutta Ragsin isä torppasi ehdotuksemme nopeasti. Temppelihäät ovat hänen mukaansa tarkoitettu pieniin tilaisuuksiin (esimerkiksi jos perhe on köyhä tai jos toinen osapuolista menee uusiin naimisiin), ja hänen poikansa häistä ei kuulemma ole tulossa pienet vaan näyttävät! Ja suuret hääthän niistä tulikin, kutsuja lähetettiin yli tuhat kappaletta.
Häälava täydessä kukkaloistossaan ennen tilaisuuksien alkua.
Hääjuhlallisuudet alkoivat torstai-iltana vastaanotolla ja noutopöytäillallisella. Suurin osa vieraista oli paikalle nimenomaan tämän torstai-illan. Ilta meni pääpiirteittäin näin: minä ja Rags seisoimme lavalla ja vieraat tulivat perhekunta kerrallaan onnittelemaan ja ottamaan kuvan kanssamme. Pakko sanoa, että muutaman tunnin jälkeen alkoi hieman puuduttaa.
Varsinainen häätilaisuus oli torstain ja perjantain välisenä yönä kello 3.30-4.40. Tällöin paikalla olivat enää perheemme ja lähimmät sukulaisemme ja ystävämme. Pidin tilaisuudesta, mitä nyt vähän väsytti. Tärkeimmät rituaalit olivat Maṅgaḷasūtraṃ-kaulakorun sitominen kaulaani ja avotulen kiertäminen yhdessä.
Viimeinen häihin liittyvä tilaisuus oli saman viikon sunnuntaina Ragsin kotona, jonne oli kutsuttu sekä sukulaisia että kyläläisiä syömään pääasiassa liharuokia (kaikki tarjoilut tätä ennen olivat kasvisruokia).
Siinä pieni tiivistelmä häiden kulusta. Palaan tulevissa postauksissa häiden yksityiskohtiin ja omiin fiiliksiini. Kuviakin on luvassa.
Loppuun vielä pakollinen homautus
Intia on jaettu 29 osavaltioon ja seitsemään liittovaltion alueeseen (lunttasin Wikipediasta) ja osavaltioiden välillä on suuria kielellisiä ja kulttuurellisia eroja. Ja tästä seuraa se, että myös hindujen hääperinteet vaihtelevat kulttuurialueesta toiseen. En ole edes varma, onko olemassa mitään yhteistä nimittäjää, joka olisi läsnä kaikissa eri puolilla Intiaa vietetyissä hinduhäissä (vrt. Suomessa ”tahdon”).
Meidän häitämme vietettiin Andhra Pradeshin osavaltiossa, Chittoorin piirikunnassa, ja vaikka puhunkin yksinkertaisuuden vuoksi intialaisista häistä, kannattaa tämä pitää mielessä. Konkreettinen esimerkki: meidän häissämme ei tanssittu, tarjoiltu alkoholia tai liiemmin iloteltu (Rags sai selitellä tätä useaan otteeseen Delhistä kotoisin olevalle kaverilleen ”ai siis ihan aikuisten oikeesti teidän häissä ei tanssita?!?!!11”). Pohjois-Intian menoa näkee, jos laittaa Youtubeen hakusanaksi ”Punjabi wedding” tai katsoo jonkun Bollywood-leffan hääkohtauksen.
—–
From now on I’ll publish every Saturday a post about our Indian wedding that was held in August. I must say it was an interesting experience!