Taustoistani

Olen 36-vuotias, kahden lapsen (2007 ja 2010) äiti. Elämäni aikana olen kokeillut vaikka ja mitä dieettiä (niinkuin epäilemättä helkkarin moni muukin) ja loppupeleissä epäonnistunut saamaan niistä kuitenkaan mitään elämäntapaa irti. 

Haluankin nyt jakaa näitä tunteita pullukkana yleisesti, mutta toistaiseksi pysyn vielä huonon itsetunnon takana anonyyminä. Haen kirjoituksillani motivaatiota omaan liikkumiseen. 

Kerron myös paljon elämästäni yksinhuoltaja-äitinä, mitä kompastuskiviä elämä tuo tullessaan ja vinkkejä hyväksi havaituista arjen asioista. Tällä kuvittelen oppivani elämään siinä kuuluisassa hetkessä, josta kaikki puhuu.

Tänä aamuna herättyäni keitin tapani mukaan aamukahvin, otin vitamiinit (uusi tapa!) ja avasin tietokoneelta Facen. Jälleen kerran katselin newsfeedissä ystävien ja puolituttujen kesäpäivityksiä ja purskahdin itkuun. En siksi, että minä olen muuttopakkaillut jo, helvetti soikoon, kuukauden, yksin, kun toiset nauttivat auringosta, vaan siksi, että minun kesäkroppani näyttää todellakin oksettavalta näihin kauniisiin vartaloihin verrattuna. Olen lihava.

Painan yli 80kg, vaikka reilu vuosi sitten pääsin jo alle 70kg. Okei syitä tähän kilojen tuloon on useita: tupakan polton lopettaminen, läheisen kuolema (Jep! Syön suruuni!) ja työpaikan menettäminen konkurssin myötä.

Vaikkakin olen mielestäni elämänmyönteinen ihminen, tämä ruma vartaloni on alkanut toden teolla ahdistamaan. ”No tee sitten jotain itsellesi”, ”Ei taida ihan motivaatio olla kohdillaan” tai ”tekosyitä on turha keksiä” moni saattaa sanoa. No niinhän se on, että motivaatiota ei ole tarpeeksi. Tarvitsisin vierelleni jonkun potkimaan persuuksille reippaasti vauhtia. PT-palvelu maksaa aivan liian paljon tilanteessani. Minulla kyllä on se tieto mistä saan treeniohjelman ja mitä voisin kotona tehdä, mutta jumalauta itseään on niin helppo huijata, että olen siinä jo melkoinen mestari. Usein jopa suutun muulle maailmalle, vaikka minä itse tein sen päätöksen, että lenkin sijaan menen päikkäreille vaikka kukaan ei edes tiedä sitä.

Se, että liikunnasta ja terveellisestä elämästä pitäisi tehdä elämäntapa, pelottaa minua. En usko itseeni, olenhan minä laiska ja saamaton. Olen kuitenkin tämän kaiken keskellä hieman jo alkanut tykkäämään ulkonäöstäni. Kävin pukeutumisneuvojalla, jolta sain loistavia ja konkreettisia neuvoja siitä, mitä minun kannattaisi pukea päälleni, jotta vartaloni näyttäisi hyvältä. Tästä on jo hyvä aloittaa ja löysinkin omasta vaatekaapistani sopivia vaateyhdistelmiä. Tällä tavoin sain ulkonäköäni parannettua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tykkäisin muhkuroista vaatteiden alla.

Samaan aikaan kun tuosta terveellisestä elämästä hehkutetaan ja luennoidaan aivan joka perhanan tuutissa, niin kehoitetaan ihmistä rakastamaan sitä omaa kehoaan, näytti se sitten miltä tahansa.. Tämä on niin ristiriitaista.

Tänään valitsen lenkin sijaan päikkärit,

-Jumppapallo

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *