Joogaan, kun itkettää

Nostin eilen melkein koko säästötilin tyhjäksi. Yli 900 euroa hujahti sormistani erinäisiin laskuihin, festareihin, vuokraan, ruokaan, koiran eläinlääkärimaksuun, elämään ylipäätään.

Tuntuu että joudun opettelemaan kaiken kantapään kautta. En hakenut työkkärin tarjoamaa työtä, koska kuvittelin, että voisin vapaasti keskittyä opiskeluun vielä elokuuhun asti. Toisin oli. Jouduin karenssiin ja jouduin nyhtämään rahat elämiseen säästötililtä, jonne olin vaivalla saanut vaikeassa elämäntilanteessa säästettyä satasen kerrallaan. Sillä reilulla tonnilla piti matkustaa ulkomaille.

Säästötili on pelottavan tyhjä, eikä siellä ole enää kunnollista hätävaraa, jos sattuisikin jotain pahaa. Harmittaa oma tyhmyys.

Menin joogaan kyyneleitä pidätellen, mutta salissa unohdin hiljalleen kaiken, kun siirryimme tekemään rauhallisessa flow:ssa asanoita. Keskityin tekemään liikkeet oikein ja hengittämään syvään. Yin-venytyksissä ja loppurentoutuksessa olin melkein unen rajamailla ja irtaannuin omasta stressaavasta elämästäni pieneksi hetkeksi. Vielä bussissakin, matkalla kotiin, tuntui siltä että selviän.

Jooga on matkalippuni maailmaan, jossa saa henkeä silloinkin kun elämä on pyörremysky.

Ja joogan jälkeen tiedän, että kyllä minä selviän.

Selviän vaikka vähän kirvelee.