Aloin syödä venlafaksiinia syksyllä 2016, jolloin minulla diagnosoitiin keskivaikea masennustila somaattisella oireyhtymällä. Masennus uusiutui keväällä 2017, tällöin tehtiin myös kyseisen lääkkeen annosnosto. Syksyllä 2019 ADHD-diagnoosin saatuani lääkäri kehotti minua pohtimaan venlafaksiinin lopetusta, osittain psyykkisistä ja osittain somaattisista syistä: monet jäljelle jääneistä oireistani selittyivät hoitamattomalla ADHD:lla, eivätkä suuret määrät välittäjäaineiden takaisinoton estäjiä ole hyväksi. Myös jo […]

Sunnuntai 17.5.2020 Sosiaaliset suhteet ei ole koskaan ollut mulle mikään helppo ja yksinkertainen asia. Olen kuitenkin suhtautunut siihen yksinkertaisena ja elämään kuuluvana asiana, en ole ajatellutkaan voivani jotenkin vaikuttaa siihen ainaiseen sekoiluun ja epävakauteen. Kyseenalaistamiseen ja satuttavaan käytökseen puuttumiseen en ole koskaan oppinut keinoja,en ole kyennyt aina rajaamaan edes itseäni. Sosiaaliset suhteet ja ihmissuhteet ovat […]

Muutama kuukausi sitten pohdimme Karrin kanssa, että minun pitäisi kirjoittaa postaus otsikolla ”Epämies ja huono nainen”. Tähän johti osin humoristinen keskustelu siitä, miten omituisena parisuhteemme konservatiivisesti ajattelevien mielestä saattaisi kuvautua. Minulla, 26-vuotiaalla naisella on historiassa enemmän seksikumppaneita kuin 33-vuotiaalla miehelläni. Sen lisäksi olen korkeammin koulutettu ja minulla on parempi palkka. Lisäksi minulla on enemmän kunnianhimoisiksi […]

Kevät on kertakaikkisen ihanaa aikaa. Metsissä näkyy taas sitä värien loistoa, joiden perään aina talvikuukausina haikailee. Puiden ja kasvien syvä ja vivahteikas vihreä yhdistettynä auringon keltaiseen ja oranssiin aktivoivat mielihyvää ihan omalla tavallaan. Lähimetsässäni asuu peuraperhe, joihin törmään melko usein siellä ollessani. He eivät taida juurikaan pelätä ihmisiä. Välillä epäluuloisen tarkastelun jälkeen ne alkavat syödä […]

Voi jeekala mikä alkuvuosi. Uhka vai mahdollisuus, out of the box- ajattelun merkitys on kyllä ainakin omassa elämässäni saanut ihan uuden merkityksen. Joudun hakemaan paikkaani ja joustamaan, isoimmat kehityskeskustelut käydään jälleen oman pään sisällä. Keskustelin erään ammattilaisen kanssa pari viikkoa sitten. Hän sanoi, että minun ei kannata keskittyä ratkomaan yksityiskohtia, vaan katsoa kokonaisuuksia. Olen kahden […]

Tää viiden kuukauden lokakuu on kokonaisuudessaan ollut kaikkea muuta kuin ikävä. Sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan ja täydeksi yllätykseksi samaan syssyyn ylennyksen palkankorotuksineen. Olen asiallisissa väleissä kaikkien sukulaisteni ja ystävieni kanssa. Rakkaus on kaunista, hyvää ja pysyvää. Kissoilla on kaikki kivasti ja kotityöt ja arjen hallinta sujuu hyvin, kiitos rutiinien ja metyylifenidaatin. Rutiinit ovat olleet […]

Näin vastaan kysymykseen ”Mitä sulle kuuluu?”. Se on pääosin totta, sillä elämässäni ei ole viime aikoina tapahtunut mitään yllättävää tai erikoista, ei mitään ihmeellistä. Arkisin käyn töissä, illat vietän pääasiassa kotona ja viikonloppuisin näen ihmisiä ja sosialisoidun. Parisuhde voi hyvin, kissat voi hyvin ja minä voin hyvin. Otan Venlafaxinin, Concertan ja vitamiinit aamulla, magnesiumin ja […]

Perjantai 3.1.2020 Vuosi 2019 loppui ja 2020 alkoi (ja jatkuu) kurkku punaisena ja yöllisinä horkkakuumeina. Yli viikon on ollut vain aikaa, päiviäni on rytmittänyt lähinnä harvat tupakkareissut pihan puun juurelle. Runsaan nukkumisen ja lämmönnousun vuoksi olen nähnyt pitkästä aikaa tietyn teemaisia unia: unissani olen fyysisesti ajassa jolloin asun yhä lapsuudenkodissani, ja käyn jotakin koulua. Henkisesti […]

Vuosi 2019 on pitkästä aikaa vuosi, jonka loppua en odota karvat pystyssä jännittyneenä. Tämän vuoden aikana tunnen kasvaneen henkisesti hyvin paljon, mieleni on rikastunut ja tehnyt paljon töitä itsensä eteen. Haluan tiivistää tämän vuoden käyttäen apuna Pyhimyksen riimejä. Vaikka koen olevani hyvä sanoittamaan kokemuksiani ja tunteitani, nautin äärimmäisen paljon huomatessani, miten joku pystyy sanomaan paremmin […]

Usein jos olen jossain pubissa toisen silmin oletettavasti yksinäni, saan monesti osakseni avautumisia vanhemmilta miehiltä. He eivät (ainakaan kaikki ja heti) avaudu mistään minuun liittyvästä, vaan kertovat elämäntarinoistaan usein jotain kipeitä kohtia. Ahdistelevat keskusteluyritykset torppaan tapani mukaan tylysti ja tarpeen mukaan kovemminkin: minun ei tarvitse olla asiallinen ihmisille, jotka eivät ole minulle asiallisia. Viimeksi minulle […]