Ei ole muuta, vain tämä hetki

On olemassa vain tämä päivä, vain tämä hetki. Tässä hetkessä ei ole mitään siihen kuulumatonta. Jokaisen hetken on hyvä olla juuri sellainen kuin on. Tänä päivänä mä olen ollut fyysisesti tosi väsynyt, tällä hetkellä istun sängylläni ”fuck”- sanaa toistava paita päällä sotkutukassa kirjoittamassa näitä sanoja tällä näppimistöllä. Tänään olen väsynyt, tänään kokeilen kirjoittaa. Tämä hetki on tässänäin, ja niin on hyvä.

Karri tiskaa, Hannibal roikkuu verhoissa. Voisin helposti alkaa pohtia ja arvottaa noita lauseita niin pitkälle, että itseni tuntien jotenkin saisin aikaan ahdistavan ja levottoman olon. Edellistä lausetta kirjoittaessani pääsin jo monen mutkan kautta kahteen, itseäni syyllistävään lisäkysymykseen: ”Pitäisikö munkin tehdä nyt jotain kotihommia, kun Karrikin kerran tiskaa?””Miksi olen kasvattanut Hannibalista vauvanpissapään?” Tällainen ajatusmalli on mun ongelma, joka äityy erityisen vahingolliseksi ajatusten pyöriessä vaikeiden asioiden ympärillä. Se on oravanpyörä, jonka alku ja loppu on yhtä kaikki.Ajattelu on sisäistä puhetta ja minä olen puhunut itselleni liian kauan rumasti.

Olen löytänyt tapoja kierteen katkaisemiseen. Olen oppinut antaa olla. Asiat ovat asioita, hetket ovat hetkiä. On tietenkin monia asioita, joiden ei esimerkiksi moraalisista syistä voi antaa olla, mutta on ainakin yhtä paljon joiden voi. Kissan on hyvä olla kissa, minun  on hyvä olla väsynyt ja Karrin on hyvä tiskata. Asiat ovat nyt niin ja vain sillä on tällä hetkellä merkitystä. Menneiden tai tulevien hetkien liiallinen ajattelu on sillä hetkellä vahingollista, kun oma pää kaipaa ja ansaitsee rauhaa ja lepoa.

Lopetan kirjoittamisen tähän,koska se sai minut ajattelemaan liikaa. Seuraavana hetkenä taidan keittää suklaamannapuuroa. Tai sitten en.

-Heidi