Hello November

Olen jo muutaman päivän taistellut angiinan ja buranan kanssa. Tuo kurkku tuntuu menevän päivä päivätä pahemmaksi. Mutta mikäpä avuksi? Särkylääkkeittä särkylääkkeiden perään. Ehkä se siitä joskus… Urheilla ei saa ja himo salille alkaa käydä kohta sietämättömäksi. Olen yrittänyt puuhailla kaikenlaista pientä, kuten soitellut pianoa, leiponut, katsellut telkkaria ja nukkunut. Se on jopa auttanut. En ole suonut kovinkaan paljon ajatuksia ihanalle salille.

  Rakkaani lähti tänään Lanzarotelle. Itsehän jäin tänne kylmään, sateiseen, Suomeen. Juuri näihin aikoihin (loka-,marraskuu) voisin asustella ulkomailla. Joulu toki on mukava viettää lumisateessa viltin alla kynttilöiden lämmittäessä olkkaria.

Sitten on se kesä. Viime kesä oli ihanan lämmin ja sateiset päivät jäivät taka-alalle. Silloin oli mukava olla tällä. Tutussa Suomessa. Alku syksykin oli upea. Se meni nopeasti ja lämmintä kesti pitkän. Nyt kun lokakuu vaihtui marraskuuksi, eikä puissakaan juuri lehtiä ole, niin alkaa kaipailemaan meren tuoksua ja auringon pehmeää lämpöä. Mutta miksei kylmästäkin voisi nauttia? Onhan peiton alle mukava käpertyä kuuma kaakao kädessä. Saa olla kokopäivän sisällä tekemättä mitään. Saa hyvällä omatunnolla katsella hyviä elokuvia, kun ulkona sataa. Miksi sitten aina pitäisi olla kesä? Miksi pitäisi päästä ravaamaan kodin ja rannan väliä? Olla ulkona pitkään? 

Talven pimeinä iltoina jää myös enemmän aikaa rakkaille harrastuksille. On yllin kyllin aikaa muokkailla kuvia lämpimän sävyisiin efekteihin ja samalla keskittyä biisien puhutteleviin sanoihin. Saa pukea ylleen lämpimiä neuleita ja ihanan pehmeän karvaliivin <3 Täytyykin listata kaikki talven hyvät puolet. Ehkei se talven tulo sitten tee niin kipeää ja ensilumen tulo pistää hymyilyttämään eikä itkemään.