Esipuhe.

En tiedä miksi rupesin tätä kirjoittamaan, ehkä siksi että minulla olisi jokin harrastus, ehkä siksi että tällä tavalla saan puettua tunteeni sanoiksi ja näin ymmärtäisin paremmin itseäni, ehkä siksi että kokisin tekeväni jotain muutakin kuin vaipan vaihtoa, tai ihan vain siksi koska kirjoittaminen voi olla hyvinkin terapeuttista. Niin tai näin, tässä minä nyt kuitenkin istun sängylläni näpyttämässä, samalla kun 11 kuukautinen tyttäreni yrittää saada unen päästä kiinni ja 7- vuotias tyttäreni makaa vieressäni tuijottamassa puhelinta.
Tässä siis suoraa puhetta minkälaista on yksinhuoltajan elämä 4 lapsen kanssa.
Itkua,iloa, surua, naurua,pettymyksiä, onnistumisia…..koko tunteiden kirjo, ilman suodatinta.
Ihastumisista, rakastumisista, parisuhteista jotka menevät perse edellä puuhun (niitähän riittää) ystävistä, ex-ystävistä ja siitä kuinka toisinaan tunnen olevani maailman paskin äiti ja toisinaan tunnen olevani aivan hyvä. Ja myös sitä rakkauden etsintää, sitä herra Oikeaa, sielunkumppania. En kylläkään ole varma uskonko sellaiseen. Välillä ajattelen että jos minulle onkin olemassa sielunkumppani, niin sekin on varmaan ihan perseestä.
Rage mutsista maailman kivoimpaan ja rennoimpaan mutsiin.