Tiedättekösen Bill Murrayn tähdittämän ysäri leffan, päiväni murmelina?
Elokuva kertoo miehestä, joka herää joka aamu samaan päivään. No tälläinen olo minullakin välillä on.
Aamut alkavat samoilla rutiineilla. Lapset ylös, aamupalalle, kouluun ja pienimmälle puuro. Itselle keitän teetä ja istahdan keittiön pöydän ääreen haukottelemaan, samalla kun taaperoni syö ja sotkee aamupalallaan. Sen jälkeen taas perus siivoukset, niinkuin joka päivä. Tiskipöytä on taas kuin lähtevä laiva, lattiat täynnä ruuan murusia. eikä nuo pyykitkään pesemällä lopu. Vituttaa! Välistä tuntuu että herään joka päivä vain, jotta saisin taas siivota. Rutiinit ovat hyvästä, mutta liika on liikaa. Ei jaksaisi joka päivä tätä saman toistoa! Mutta, eipä niitä hommia täälä kukaan muukaan tee.
Hartiat ja niska on jumissa, päätä särkee sen takia niin vietävästi. Haluaisin vain nukkua, mutta sen sijaan istun olkkarin lattialle leikittämään tytärtäni. Väsyttää ja vituttaa. Tuntuu että pää halkee tästä kivusta, eikä lääkekään auta.
Vihdoin lapsen päikkäri aika ja pääsen lepäämään itsekin.
Tunti kuluu, eikä lapsi nukahda niin millään.Nyt tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että paskat tästä. En kuitenkaan tee niin, vaan nielen väsy kiukkuni ja päätän viedä lapsen kävelylle.
Ulkona on super hieno ilma, mutta tänään tuo aurinkokin vituttaa. Sen valo vihmoo otsalohkooni. Edelleen haluaisin vain nukkua….
Päätin iskeä kaksi kärpästä samalla reissulla ja suorittaa myös kaupassa käynnin. Maski naamalle ja menoksi. En tiedä mikä siinä maskissa on, mutta se aiheuttaa minulle joka ikinen kerta päänsärkyä ja tänään se pahensi jo tätä olemassa olevaa kipua. Vitutti entisestään….
Siinä hyllyillä seistessäni, viereeni tuli nainen jonka kärryissä istui suurinpiirtein saman ikäinen lapsi kuin omani. Lasten katseet kohtasivat ja molemmat repesivät remakkaan nauruun. Se oli suloinen hetki! Itseäkin rupesi siinä vaiheessa vähemmän vituttamaan ja enemmän naurattamaan.
Ajatella että näin pieni asia sai minulta ärtyisyyden pois, vaikka päänsärky on tälläkin hetkellä läsnä.
Ja ei, omasta mielestäni se ei tee minusta huonoa äitiä jos en aina jaksa. Se tekee minusta ihmisen. Myös meillä äideillä on oikeus väsyä joskus ja olla huonolla tuulella, kunhan siinä tilassa ei ole koko ajan.
Olkaamme siis itsellemme armollisia.
Paluumatkalla tyttäreni sitten nukahtikin.

Erehdyin tänään suihkun jälkeen kokovartalo peilin eteen alasti…..eeeiiiiih!! Huomaa kyllä että lapsia on tehty. Alavatsassa näkyy edelleen vuonna 2008 tulleet raskausarvet, eikä mikään kohta vartalossa ole kiinteä.
Mitä tämä on ja tämä, mietin samalla kun puristelin jenkka kahvojani ja selluliittisiä reisiäni. Viime huhtikuussa sain neljännen lapseni ja silloin päätin että kesällä 2021 olen timmimpi kuin koskaan. Ja vitut! Huvitusta on treenaamiseen, mutta yksinkertaisesti ei ole sitä omaa aikaa. Nuorimmaiseni on vain kerran kuussa isänsä luona eikä noita hoitajia nyt varsinaisesti jonossa ole, joten miten tässä pitäisi muka ehtiä kuntoilemaan?? Käyn toki päivittäin kävelyllä ja välillä jopa hölkkäilen kärryjen kanssa. Usein myös yritän iltaisin ottaa itselle treeni hetken kun saan lapset sänkyihin, mutta jotenkin sitä on aina siinä vaiheessa jo itsekin niin väsynyt, ettei jaksaisi kun vain rojahtaa sänkyyn. Olen myös usein kokeillut treenata päivisin, mutta se nyt on ihan mahdotonta kun tämmöinen 1v on minussa koko ajan kiinni. Hänen päikkäri aikaan yleensä tulee itsekin huilattua, tai sitten teen isompien kanssa läksyjä sun muita kodin askareita.
Miten ihmeessä muut yksinhuoltajat joilla ei ole tukiverkostoa, saavat järjestettyä itselle omaa aikaa?? Lastenhoidon tuella ei kuitenkaan hirveämmin mitään palkallisia hoitajia oteta.
Nyt tietysti kun elämme tätä korona aikaa, ei salilla käyminen olekaan niin itsestään selvyys.
Olen haaveillut ostavani muutaman simppelin jumppalaitteen kotiin, sellaisia mitkä eivät vie paljon tilaa, mutta sekin on jäänyt koska tuntuu ettei niitä kuitenkaan koskaan ehdi käyttää.
Jonkin verran olen yrittänyt olla ketogeenisellä/ vhh ruokavaliolla, mutta sitäkään en kyllä niin uskollisesti noudata. Lähinnä pyrkinyt jättämään pastat, perunan, riisin ja leivän pois. Mutta huomaan kyllä siinäkin lipsuvani, etenkin silloin kun olen väsynyt. Viime yönä nuorimmaiseni taas valvotti ja tänään tulikin sitten läimästyä laiskasti ranskalaisia uuniin. Pyrin kyllä sitten aina roskaruuan jälkeen syömään loppuviikon terveellisemmin. Paitsi että suklaasta en luovu, siihen en kykene!! ( heheh)
Lihava en siis koe olevani, vaan ihan normaali painoinen mutta se hiton kiinteyttäminen!!
Minä niin viime kesänä näin sieluni silmin, kuinka tänä kesänä olisin vihdoin kehdannut olla bikineissä, mutta ei! Kuinka vaikeaa se voi olla saada omaa aikaa kuntoilua varten?? No näköjään ihan hiton vaikeeta…..
Tässä vaiheessa moni varmasti tulisi toitottamaan minulle asiaa bodypositiivisuudesta, mutta antakaahan olla. Kun ei tunne oloaan hyväksi kehossaan, niin ei tunne. Siinä ei paljon mitkään positiivisuus kampanjat auta.
Otan mielelläni vinkkejä vastaan kuntoilun suhteen, kun oma aika on kortilla.
47 päivää ja kesä on virallisesti täällä!!!