Yrittäjä.

Se olisi perjantai. Suurelle osalle kansaa viikon paras päivä. Saa jättää arjen hetkeksi taakse ja ottaa viikonlopun rennosti muutaman bissen kera. Minulle tämä on vain päivä muiden joukossa. Aamulla tuskailin ylös kun kello soi 7:00. Yö oli ollut heikko, koska nuorimmaiseni on sairastunut flunssaan. Laitoin isommat lapset koulutielle ja pienimmälle valmistin aamupuuron. Itse menin taas perinteisellä kahvi ja tupakka linjalla. Niiden 2 kahvikupin jälkeen se olo sitten iskikin, paniikki ja ahdistus. Olen aina tiennyt olevani kofeiini herkkä, mutta tänään se tutina iski jotenkin eri tavalla. Kylmä hiki valui, kädet tärisi, sydän hakkasi ja vatsaan koski. Siksipä tänään päätinkin että en enään kahvia juo. Haluaisin tähän samaan hengenvetoon sanoa, että en myöskään meinaa enään tupakoida mutta tunnen itseni ja tiedostan puuttuvan selkärankani,mutta aion silti yrittää.
Yrittää….Miksi musta tuntuu että tämä mun koko elämä on ollut pelkkää yrittämistä. Ei ainuttakaan suoriutumista, pelkkää yrittämistä vain. Nippa nappa suoritin peruskoulun ja sen jälkeen kaikki opiskelut on jääneet yrittämisen tasolle. On tullut kokeiltua useampaa eri alaa, mutta kaikkiin vain loppuu mielenkiinto aika pian sen alku innostuksen jälkeen. Tätä voisi jopa verrata myös parisuhteisiini, pelkkää yrittämistä nekin ovat olleet. Yritinpä kerran jopa avioliittoakin.
Joka ikinen päivä mielessä jäytää se ajatus että en osaa mitään. Vaikka kuinka yritän keksiä että missä asiassa olisin hyvä niin ei, en kertakaikkiaan keksi mitään. Vai voisiko tähän sanoa että olen hyvä juurikin siinä yrittämisessä? Toivon todella että joskus vielä löydän sen oman juttuni ja voisin tuntea itseni muuksikin kuin alisuoriutujaksi. Tästä se siis lähtee, oman elämäni ja itsetuntoni boostaaminen. Oman itseni etsintä!
Nyt minä yritän tehdä pienen treenin.