Sometimes you just need to breathe, trust, let go and see what happens

Heipähei taas pitkästä aikaa! Täällä kouluhommista stressaten onkin hyvä aika käyttää pieni tovi blogin päivitykseen – josko siitä olisi edes pieni apu tämän stressin selätykseen. Olen Reinon kanssa ollut tänään evakossa vanhempieni luona, koska uuden kodin keittiössä on tehty purkuhommia. Vihdoin remonttihomma on saatu etenemään ja ehkä joku kaunis päivä meillä on vielä uusi, hieno keittiö. On muuten yllättävän vaikeaa elellä monta viikkoa pelkän jääkaapin ja mikron voimin. 

Evakointipäivän kunniaksi tarkoituksenani oli kirjoittaa yksi kauan palautusta odottanut essee, mutta sen sijaan olen käynyt nopeatempoista sähköposti- ja whatsapp -keskustelua erääseen kouluprojektiin liittyen. Ärsyttää, kun homma ei etene ja ärsyttää kun siitä hommasta johtuen en saa mitään muutakaan tehtyä. Ihana pieni lounastauko kaupungilla helpotti vähän oloa, mutta sama ärsytys palasi, kun nappasin taas läppärin syliin. 

Eilen pidin rentoilupäivän ja istuin ompelukoneen ääressä valehtelematta varmaan viitisen tuntia. Eräs ihana ystävä on ottanut rusettipipojen markkinoinnin oikein omakseen ja sen vuoksi tilauksia satelee tasaiseen tahtiin. Mukavaa puuhaa ja samalla saa aivot taukoa kaikesta ajattelusta. Ja voi että sitä fiilistä, kun kerrankin saat kaikki pienetkin yksityiskohdat ompelutyössä natsaamaan – voi että se tuntuu hyvälle. 

Huomiseksi tuli varattua vielä loosi kirpputorilta, niin pääsen kaikista muuton aikana löytyneistä ylimääräisistä vaatteista ja koriste-esineistä eroon. Illalla sitten pinnistän kaikkiin hinnat paikoilleen. 

Nyt ei auta kuin huokaista syvään ja avata Word jo sadannen kerran tänään. Pitäisi opetella stressaamaan vähemmän, niin ehkä ne hommatkin hoituisi sutjakkaammin. Täällä on katseet jo tiiviisti kohti viikonloppua, kun saan ehkä ihanan ystävän tänne Raumalle ja itsekin pystyn heittämään kunnolla vapaalle!

Ihanan aurinkoista viikkoa❤

❤jutta