And into the forest I go, to lose my mind and find my soul

Mä en ole aiemmin ollut luontoihmisiä juuri ollenkaan. En voi ehkä vieläkään sanoani olevani luontoihminen varsinaisesti, mutta nautin kyllä äärettömän paljon kun pääsee koiran kanssa kunnon metsälenkille. Joskus on ihanaa käydä siellä ihan yksinään (no, kaksistaan kun Reinokin tietysti aina mukana), mutta koska omaan harvinaisen vilkkaan mielikuvituksen, niin tykkään kyllä kovasti kun metsälenkeillä on juttuseuraakin. Mun mielikuvituksissahan kallion takaa meidät voi yllättää esimerkiksi karhu tai susi, niitähän tässä Rauman suunnilla liikkuu ihan hirveästi. Varsinkin kun asutusalueet ja suht vilkkaat tiet ovat ihan vieressä. Meidän vakituiset metsälenkit suuntautuvat yleensä siis aika pieniin metsäalueisiin, mutta yllättävän pitkiä lenkkejä saadaan sielläkin heitettyä. Mikäs sen parempaa, kun koira saa juosta itsensä väsyksiin ja itse saa hengähtää hiljaisuudessa ja miettiä päivän polttavimpia ajatuksia. Tai sitten olla miettimättä. 

❤jutta