A smile is the prettiest thing a girl can wear

Näin aikuisiällä pitkäaikainen haaveeni on ollut hampaiden oikomishoito. Olen joskus ala-asteikäisenä käynyt läpi vuosia kestäneet oikomishoidot, mutta tulos ei ole ollut mielestäni kovin pysyvä. Joskus aikoinaan minulle suositeltiin myös ihan kirurgista toimenpidettä vääränlaisen purennan korjaamikseksi, mutta siihen en ole vieläkään suostunut lähtemään mukaan. Suora hammasrivistö on kuitenkin kummitellut päässäni aina ajoittain ja eniten itseäni häiritsi etuhampaiden väliin jäävä kolo, joka tuntui vain levenevän vuosi vuodelta aiemmista oikomisista huolimatta. Vihdoin viime marraskuussa sain aikaiseksi varata ajan konsultaatioon erääseen yksityiseen hammaslääkäriin Inman Aligner -oikomishoitoja varten. 

 

Ilmaisessa konsultaatiossa lääkäri kuitenkin totesi, että ylärivistöön oikomista ei olisi mahdollista tehdä ja alarivistöönkin vain 80% todennäköisyydellä saataisiin aikaiseksi haluttua tulosta. Hän kuitenkin ehdotti hammasvälin ”täyttämistä” sekä hampaiden takana olevan kaaren vaihtamista (jota ei jostain syystä ole koskaan aiemmin vaihdettu, vaan siinä paikallaan on pysynyt viimeiset 15 vuotta – onko se ihmekään jos ei hampaat pysy enää yhdessä). Alahampaiden oikomisprosessiin en päättänyt lähteä, koska koin turhaksi maksaa suuria summia saamatta kuitenkaan välttämättä vastinetta rahoilleni. Ylähampaita varten taas varasin ajan heti vuoden vaihteen jälkeen ja homma oli tunnissa ohi. Oli niin omituista katsoa itseä peilistä, kun etuhampaiden välinen kolo oli yhtäkkiä kadonnut ja sain hymyillä nätillä hammasrivistöllä! Ylähuulessa tuntui, että suussa oli ihan hirveästi jotain ylimääräistä ja se tunne on oikeastaan kadonnut vasta nyt, viikkoja myöhemmin. Jännitin jonkin verran, että etuhampaistani tulisi kauhean leveät talttahampaat, mutta omaan silmään näyttävät kyllä oikein näteiltä. Työnlaatu on ihan priimaa, vieläkin jään aina välillä tuijottelemaan hampaitteni aidonoloista ulkomuotoa. Helmikuussa menen vielä vaihdattamaan kaaren hampaiden takaa, jotta hampaat pysyvät jatkossakin nätisti yhdessä. 

Vaikka hammaskolo ei ole aiemminkaan estänyt minua hymyilemästä, niin kiinnitin itse siihen hyvin usein huomiota esimerkiksi kuvia katsoessa.  Vuosien oikomishoitoon minua ei enää olisi millään saanut lähtemään, kun pienenä on saanut käydä sen rumban läpi pitkän kaavan kautta. Tämä pieni ”oikominen” riittää vallan hyvin tähän väliin. Olen niin älyttömän tyytyväinen, että tämä tuli tehtyä, vaikka kovin suuresta viasta ei kyse ollutkaan.

❤jutta