Miksi me valitamme?

Tiedättehän sen aamun, kun olet nukkunut sikeät yöunet, juonut hyvän aamukahvin, hiukset näyttävät hyvältä ja radio soittaa vain lempikappaleita? Olet super hyvällä tuulella ja tuntuu, että pystyt mihin vain. Saavut työpaikalle tai kouluun ja kaveri aloittaa valitusvirren. Auto ei käynnistynyt, kahvi oli liian kuumaa, pakkasta on liikaa ja hukun näihin hommiin. Pikkuhiljaa omakin energisyys katoaa, tehtävänannot tuntuvat epäselviltä ja kahvikin maistuu paskalta. Jotenkin kummassa toisen negatiivinen fiilis on tarttunut ja se aamulla aurinkoa säteillyt fiilis on kadoksissa. Miksi pitää valittaa ääneen ja tartuttaa se oma negatiivinen tunne? 

Kaikilla on aina joskus huono päivä, sehän nyt on ihan selvä asia. Ja yleensä myös sen huonon fiiliksen purkaminen helpottaa omaa oloa, mutta onko se reilua muita kohtaan aina kaataa se lika toisen niskaan? Itse olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään valitusta, mutta sitä kyllä teen edelleenkin, valitettavan usein varsinkin kotona. Valittamisen sijaan on järkevämpää keskustella mieltä painavista tai harmittavista asioista, jos ne ovat niin isoja asioita, että ne mieltä painavat. Jos jokin asia ärsyttää, miksi sitä ei pyrkisi muuttamaan? Tai jos asia on sellainen mihin ei voi vaikuttaa, miksi ei voisi koittaa sopeutua? Yksi asia mitä en voi käsittää, on säästä valittaminen. Koska tottahan se nyt tuntuu olevan (ainakin suomalaisten mielestä) – aina on väärä sää. Kesällä on liian kylmä, syksyllä liian pimeää, talvella on loskaa ja keväisinkin sataa. Säähän emme pysty vaikuttamaan, mutta pystymme pukeutumaan sen vaatimalla tavalla ja vaikka pyrkiä nauttimaan senhetkisestä kelistä. On paljon palkitsevampaa kohdentaa ajatuksia niihin positiivisiin asioihin sen sijaan, että velloo siinä negatiivisessa tunteessa. Vaikka ulkona on pakkasta reilusti, niin ainakin paistaa aurinko, joka lämmittää ihanasti. 

Itse olin pitkään tyytymätön omaan tilanteeseeni, lähinnä työelämässä (siitä lisää täällä). Valitin väsymyksestä, työn määrästä, laiskuudesta kotitöissä ja ristiriidoista työpaikalla (heh, ei mikään helpoin mahdollinen avovaimo). Jossain vaiheessa otin härkää sarvista, lähdin opiskelemaan ja aloitin täysin uudet työt. Tein aika isonkin muutoksen kertaheitolla, mutta en ole katunut hetkeäkään. Ja ainakin valittaminen kyseisistä aihepiireistä on loppunut. 

Haastankin nyt teidät kaikki viettämään valitusvapaata päivää! Tai jos se tuntuu liian helpolta, niin kokeile vaikka viikonloppua ;) Niin ehkä pikkuhiljaa itsekin lopettaa kohdentamasta ajatuksia negatiivisiin seikkoihin ja koittaa ennemmin löytää sen positiivisen hopeareunuksen.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!❤

❤jutta