Eilen läjähti meidän olohuoneen pöydälle jonkin sortin hallittu (ulkopuolisen silmään kuitenkin varmaan melko hallitsematon) kaaos, kun aloin pitkästä aikaa askarrella oikein pitkän kaavan mukaan. Olen aina ollut sellainen näprääjä ja näin aikuisiälläkin rakastan uppoutua johonkin pikkutarkkaan hommaan tuntikausiksi. Silloin jotenkin pää lakkaa stressaamasta ja kauhean kivasti unohtaa myös ne kaikki koulutehtävät, joille oli varattu aikaa ne muutama tunnit sunnuntailta. Kätevää. Vuosien varrella laatikkooni onkin kertynyt melkoinen pino askartelutavikkeita, joita kuitenkin tulee hyödynnettyä ihan liian harvoin. On ihanan rentouttavaa selailla Pinterestistä ideoita ja toteuttaa niitä omalla tavallaan. Eräässä aiemmassa työpaikassani tein muutamaankin kertaan joulun ja ystävänpäivän aikaan kaikille työntekijöille kortit ihan vain antamisen ja askartelun ilosta. Tosin siinä projektissa taisi vierähtää tunteja useampikin, kun työntekijöitä oli reilu parikymmentä.

Eilinen sunnuntai oli siis well spent, kaiken vaaleanpunaisen ja pinkin kartongin keskellä. Perinteisen kirjepostin lähettäminen ja saaminenkin on aika piristävää, jonka vuoksi heitinkin aamulenkillä nämä kortit tänään postiin muutamaa kauempana asuvaa ystävääni piristämään. Vaikka ystävänpäivä on vain kerran vuodessa, niin kyllä ne ystävät ovat silti korvaamattomia jokaikinen päivä vuodessa. Osa on ollut mukana jo vuosikaudet, toiset lyhyemmän aikaa ja toisten kanssa ei olla nähty vuosiin ja silti jatketaan siitä mihin on viimeksi jääty. 

Walking with a friend in the dark is better than walking alone in the light. 

Hattaraisen vaaleanpunaista viikkoa jokaiselle❤

❤jutta