Miksi en enää päivitä kotia trendien mukaan

Huomaan nykyään suhtautuvani kotiin eri tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. En enää seuraa jokaista uutta sävyä, enkä koe tarvetta vaihtaa tekstiilejä tai pieniä esineitä sesongin mukaan. En siksi, ettenkö pitäisi kauniista asioista – vaan siksi, että olen alkanut arvostaa rauhaa enemmän kuin vaihtelua.

Aiemmin saatoin innostua nopeasti. Uusi väri, uusi muoto, uusi “pakko saada” -tunnelma. Nyt huomaan kysyväni useammin: tarvitseeko tämän todella muuttua?

Koti ei ole minulle projekti. Se on paikka, jossa eletään arkea. Siellä kuljetaan villasukissa, levitetään käsityöt pöydälle, juodaan kahvia ja jätetään kirja sohvalle kesken. Kun ajattelen kotia tästä näkökulmasta, jatkuva päivittäminen tuntuu vieraalta.

Kerroksellisuus syntyy ajasta

Parhaat kodit, joissa olen käynyt, eivät ole olleet täydellisiä. Ne ovat olleet kerroksellisia. Niissä on ollut esineitä, joilla on historia. Tekstiilejä, jotka ovat kulkeneet mukana pitkään. Huonekaluja, jotka eivät ole tulleet sisään samana päivänä.

Olen alkanut ajatella, että kodin ei kuulu näyttää uudelta. Sen kuuluu näyttää eletyltä.

Hitaus ei tarkoita pysähtymistä. Se tarkoittaa sitä, että muutokset tapahtuvat harkiten. Jos hankin jotakin uutta, haluan sen kestävän. Haluan, että se sopii kotiin vielä vuosienkin päästä.

Materiaaleilla on väliä

Yksi konkreettinen muutos omassa ajattelussani on liittynyt materiaaleihin. Luonnonmateriaalit tuntuvat erilaisilta – ne eivät ole kertakäyttöisiä. Ne kuluvat, mutta eivät katoa. Ne pehmenevät, patinoituvat ja mukautuvat arkeen.

Villa on tästä hyvä esimerkki. Se ei vaadi jatkuvaa pesemistä, eikä sitä tarvitse vaihtaa uuteen trendin muuttuessa. Oikein hoidettuna se kestää vuosia.

Kirjoitin aiheesta laajemmin myös Juuttisäkin blogiin, jossa käsittelen hidasta sisustamista ja pitkäikäisiä materiaaleja tarkemmin. Jos aihe kiinnostaa, voit lukea siitä lisää täältä:
Hidas sisustaminen – vastavoima pikatrendeille

Kaikkea ei tarvitse uusia

Ehkä suurin oivallukseni on ollut tämä: kaikkea ei tarvitse päivittää.

Sohvatyynyn voi pestä. Villapeiton voi tuulettaa. Puutuolin voi hioa. Vanha pöytä ei ole huono, vaikka se ei olisi juuri nyt suosittu.

Kun tätä alkaa harjoitella, koti rauhoittuu. Samalla myös oma mieli rauhoittuu. Ei tarvitse olla jatkuvasti liikkeessä kohti seuraavaa uutta.

Hitaus tuntuu nyt ajankohtaiselta

Maailma ympärillä on nopea. Siksi koti voi olla hidas.

Minulle hidas sisustaminen ei ole sisustustrendi. Se on tapa suhtautua tavaroihin niin, että niillä on arvo ja käyttöikä. Se on ajatus siitä, että esineet eivät ole vain vaihtuvia elementtejä, vaan osa arkea.

Ehkä koti ei tarvitse enempää tavaraa. Ehkä se tarvitsee enemmän aikaa.