Hyvä Paha Vuosi 2020

Voiko sitä sanoa ääneen? Meidän perheellä on ollut parhain vuosi ikinä.

Nyt se on sanottu! Vuoteen on toki mahtunut paljon haastavia tilanteita ja hankalia asioita, mutta jos plussia ja miinuksia vertaillaan, niin helposti menee plussan puolelle. Ai miten niin? No siten, että olemme palanneet perheen kanssa niiden tärkeiden asioiden äärelle, eli ajankäytön järkeistämiseen, perheen ja ystävien kanssa vietetyn ajan vaalimiseen.

Uutiskanavat ja some tuuttaavat ankeutta joka puolella ja ymmärrän, että vuosi on ollut helvetillinen, mutta olisiko aika jo puhua tämän vuoden positiivisista jyväsistä, joita varmasti jokaisella meillä on ollut?

Kyselin eilen instagramissa miten muilla on vuosi mennyt. Mitä on opittu ja onko muilla kytenyt pinnan alla ajatus, että ei se ihan niin huono vuosi ollutkaan?  Olen myös keskustellut aiheesta joidenkin ystävieni kanssa ja olen hämmästynyt kuinka monelle vuosi on ollutkin loistava, mutta sen ääneen sanominen on jännittänyt.

Tässä pieniä palasia meidän vuodesta.

Vuoden alussa asuimme lasten kanssa vielä oulussa ja mieheni asui jo täällä Jylhävaaran tiluksilla töiden vuoksi.Talo on siis ollut mieheni suvussa 100-vuotta ja me ostettiin se mieheni vanhemmilta. Muutimme lasten kanssa maaliskuun 18. päivä kaupungista maalle ja sen lisäksi, että paikkakunta vaihtui, alkoi kotikoulu ja erikoiset ajat.

Kevät ja kesä meni vinttiä purkaessa ja pihalla puuhaillessa. Sain puutarhan kukoistamaan ja nautin suunnattomasti kädenjälkeni tuloksesta. Omasta maasta saimme myös paljon erilaista syötävää.

Vuoden haastavimmat asiat ovat olleet ystävien ja tuttavien tuska epävarmoista ajoista. Ja toki epävarmuus on meilläkin mietityttänyt, mutta jotenkin ne asiat ovat vain haihtuneet tuolla yläkerrassa puuhaillessa. Siinä on mietitty vain, että tuleeko asiat oikeassa järjestyksessä ja suoraan.

Vuoteeni on myös mahtunut toipuminen vakavasta sairaudesta ja näin jälkikäteen huomaan, että yli vuoden sairausloma oli oikeasti tarpeellinen. Nyt koen, että olen valmis ottamaan uudet haasteet vastaan ja siirtymään elämässä eteenpäin vahvempana kuin koskaan. Olen kasvanut henkisesti paljon.

Syksy toi tullessaan lasten koulunkäynnin uudessa koulussa ja ihan mielettömän sienisaaliin! Myös marjoja kerättiin talteen talvea varten, hillottiin, mehustettiin ja pakasteltiin. Suppilovahveroita kerättiin perheen kanssa 200 litraa ja niitä sitten kuivattiin, pakastettiin ja jaettiin ystäville ja sukulaisille.

Vuoden kohokohtiin on kuulunut myös uudet perheenjäsenet, eli kanat ja kukot. Kanat munivat ahkerasti pitkälle syksyyn. Alussa meillä oli 3 kukkoa ja 3 kanaa, mutta Heimo-kukko muutti ouluun kesän lopussa. Kylmien ilmojen tullessa kanat ja kukot pääsivät sisälle viettämään talvilepoa ja odottamaan tulevaa kesää.

Tänä vuonna on erityisesti korostunut ystävien ja perheen merkitys. Minä olen aina ollut erittäin sosiaalinen ja vilkas menemään, mutta sairaus on laittanut ajattelemaan asioita uudelta kantilta sekä puntaroimaan ystävien merkitystä. Olen oppinut sen, että ei se määrä vaan se laatu. Parhaiden ystävien kanssa olemme viettäneet paljon aikaa toistemme luona ja nauttineet arkisista puuhista.Olemme myös käyneet pitkiä keskusteluita puhelimen välityksellä ja tukeneet toisiamme haasteiden keskellä.

Myös syksy toi minulle ammatillisia haasteita, sillä aloitin täydentämään osaamistani opinnoilla.

Ja perhe. Voiko perheestä mitenkään olla liian kiitollinen? Meidän porukka on hitsautunut tänä vuonna yhteen todella tiiviisti ja nautimme ajasta yhdessä. Lapset ovat olleet erittän joustavia kun me vanhemmat olemme käyttäneet paljon aikaa vintillä. Lapset ovat ottaneet koppia eläimistä ja pitäneet keittiön tiskivuoren hallinnassa.

 

Uudelta vuodelta toivon hyvää virtausta ja tänä vuonna opittujen asioiden vaalimista. Oikein ihanaa uutta vuotta myös sinulle! Olkoon se meille kaikille paras vuosi!

-E