Mutsi auttaa: ”Mitä tehdä kun taannun uhmaikäisen tasolle tasaisin väliajoin?”
Kiitos kysymyksestäsi ’Karhumama’, jonka esitit instan puolella tässä muutama päivä takaperin.
Tässä sinulle ja muille vastaus tai ainakin joku höpötys:
Aikuisten uhmaikä on ihan normijuttu. Jotkut kutsuvat sitä esim. tylsyydeksi, kyrpiintymiseksi tai sitten vain vitutukseksi. Ehkä aikuisen, varsinkin vanhemman uhmaikä on vähän sama juttu tässä kohtaa kuin lapsen. Sitä kuuntelee jos jonkin sortin kuraa välillä joka tuubasta. Rästilaskut painaa, ei ole välttämättä miestä tai naista arjessa apuna, pitää silti pärjätä koska ”minä olen vahva”, välillä kuitenkin ollaan ”rikki, koska minä saan olla rikki, kaikki tunteet on ok”. Ehkä parisuhde löytyy mutta voi elämä siltikin kyrpiä vaikkei olisi varsinaisesti mitään syytä. Sitten siinä hetkessä, kun peset viidettä koneellista pyykkiä, hoidat koronan keskellä etätöitä himasta käsin tai olet lomautettuna, laitat ruokaa, karjut lapsille kun he tylsyyksissään piirtävät tusseilla omiin kehoihinsa JA sitten vielä pienin haisee kakalta. Siinä kohtaa vielä yleensä ruoka palaa pohjaan tai lyöt otsasi johonkin keittiökaapin oveen. SILLOIN VARSINKIN tulee aikuisella uhma.
Kuinka sitä sitten voi helpottaa sitä, että itsekin taantuu uhmailemaan? Olen yrittänyt analysoida, hyväksyä, sisäistää, olla läsnä, olla kaikkea mahdollista ja hyväksyä olevani vain ihminen, olen lukenut voimaannuttavia ja tsemppaavia hidasta elämää -kuvia ja joskus ne auttavat, joskus eivät.
Uhmailuhan on sitä, että kokeillaan omia rajoja (myös muiden), itsenäistytään ja eletään tahtoikää.
Totta kai aikuinenkin joutuu tähän tahtoikään, varsinkin kun tulee lapsia?! Mietikääpä nyt: olet saanut lapsen, lapsi on ihana ja rakas. Lapsi tarvitsee sinua. Se on luonnollista. Sinä tietysti hoidat. Sinä olet sen lapsen koko maailma. Sinä olet korvaamaton. Sinä olet KAIKKI, mitä sillä lapsella on. Ihana ja toisinaan auttava ajatus. MUTTA. Kun olet koko ajan jollekin koko maailma, se kuluttaa joskus vähän. Sitten sitä alkaa uhmailla. Alkaa kiukuttaa.
Uhmaileva aikuinen: ”MINÄ HALUAN ITSE PÄÄTTÄÄ OMISTA ASIOISTANI JA MISSÄ MINUN PITÄÄ OLLA, MILLOIN JA KENEN KANSSA!!”
On ihan ok, ettei aina halua olla läsnä. Ettet aina halua olla saatavilla. Silti voit olla hyvä ja rakastava vanhempi, niin kuin jokainen meistä omalla tavallaan varmasti onkin ja yrittää parhaansa ainakin suurimman osan ajasta.
Lapsi ei syö. Olet laittanut jotain hurjan terveellistä ruokaa, satsannut aineksiin, jotta ruuassa olisi mahdollisimman vähän suolaa ja lisäaineita. Lapsi ei syö koska ”YÖK ÄWWÖÄ”. Tai sitten ostit mäkkiä ja lapsi ottaa kaksi haukkua nugeteista. Alkaapa taas uhmattamaan. ”Rahat meni taas sinnekin, syökööt sitten vaikka kynsiään, ainakin tarjosin ruokaa, hän syö sitten kun on nälkä”. Tällainen saa ainakin oman uhmani nousemaan.
Vinkkejä kun aikuista uhmailuttaa:
– Kuinka lapsesi toimii pahimmalla hetkellä kun hän uhmailee, heittäytyykö hän lattialle itkemään? Kokeile perässä. Valahda löysänä matona lattialle ja ala huutaa kun kaikki on niin mätää. Jos ihmispentusi katsoo hätääntyneenä vieressä niin sanoita hänelle, miksi äiti nyt sitten matoilee.
– Kun huomaat, että uhma tulee, mieti mikä voisi olla sellainen keino, jolla itse lohduttaisit lastasi? Miten olisit itse halunnut, että sinut huomioidaan lapsena?
Anna itsellesi sitten vaikka suklaapatukka ja laita omat lempibiisit soimaan kunnes rauhoitut. Mikäli lapsi/lapset huutaa tässä kohtaa vieressä jotain oman elämänsä sen hetkistä draamaa niin herkut kaikille käteen ja tanssikaa vaikka yhdessä ihan täysiä.
– Mene istumaan johonkin kohtaan kotonasi, joka on sinulle mieluinen. Silitä kasvojasi molemmilla käsilläsi ja laske kymmeneen. Laita silmät myös kiinni ja keskity vain siihen silitykseen.
– Ota joku purkki. Koristele se miten tykkäät. Tämä on sinun uhmapurkkisi. Kun uhma tulee, kirjoita lapulle mikä sinua uhmatuttaa. Kannattaa kirjoittaa siihen myös tosi paljon kaikkia voimasanoja, piirtää natsimerkkejä jne. Mieti, miksi sinua uhmatuttaa? Sanoita siis itsellesi tilanne, kuten sanoittaisit lapsellekin. Heitä lappu purkkiin. En tiedä mitä sitten seuraavaksi, polta vaikka ne laput kun se purkki on täynnä. PEACE!
Kannattaa muistaa, että tunteet ovat vain vierailijoita. Ne tulevat ja ne myös menevät.
Mielenkiintoisia hetkiä kaikille!