Hainan – eli sinne ja takaisin, osa 2
Palasin Hainanista maanantaina 24.7. kaksi päivää ennen paluuta Suomeen. Koska nyt olen pakkausahdistuksen ja muun ”apua kohta joudun lähtemään Kiinasta” -ahdistuksen valloissa, julkaisen hyvin kuvapainotteisen postauksen.
Kokonaisuutena Hainan oli upea kokemus. Auringossa palamisen vaihtaisin pois, jos jotain saisin muuttaa, mutta omasta tyhmyydestä pitää välillä maksaa.
Hainan ei ehkä sovi ihmisille, jotka haluavat tehdä lomallaan paljon kaikenlaista, mutta eivät puhu kiinaa. Minä lähdin reissuun mielessäni rentoutuminen ja uusien maisemien näkeminen (sekä tietysti ranta ja mojitot) ja nämä tavoitteet todellakin toteutin. Sain nähdä sellaisen siivun Kiinaa, josta olen aiemmin vain lukenut. Riisipellot, metsät ja rauhallinen elämäntyyli olivat hieno elämys ja toivat tasapainoa pääkaupungin tohinalle. Hainanin reissun jälkeen jopa Peking tuntuu taas kotoisammalta.
Ehkä seuraava reissuni Kiinaan on aktiiviloma täynnä metsissä samoilua ja merissä sukeltelua.
Sanyassa ei tapahtunut ihan hirveästi mitään ihmeellistä sen jälkeen, mihin edellinen matkakertomuksen osa jäi. Keskiviikkona lähdin isolle turistrannalle heti aamusta kokeilemaan, josko pääsisin toteuttamaan yhden unelmistani ja kokeilemaan laitesukellusta. Ikävä kyllä englanninkielistä opastusta ei herunut, joten päädyin snorklaamaan äärimmäisen aallokkoisessa ja siten sameassa vedessä.
Keskiviikkona myös paloin auringossa pahasti. Pitihän sitä nyt suomitytön ottaa heti ensimmäisestä erityisen aurinkoisesta päivästä kaikki mehut irti.
Tehokkaan auringonottopäivän päätteeksi siirsin polttelevat pakarani uuteen hotelliin. Varasin toisen hotellin pian Sanyaan saavuttuani, koska vanhan hotellin netti oli onneton ja ajattelin, että olisi mukava asua lähempänä isoa rantaa. Hotellissa oli lisäksi uima-allas!
Toinen hotellini oli oikein kiva ja huoneeni hyvin tilava. Joskaan se ei ollut minusta yhtä tunnelmallinen ja söpö, kuin ensimmäinen ”maaseutuhotelli”.
Lauantaina löysin rantakadulta ihanan pienen ravintolan, jossa tarjottiin kiinalaista ”tikkuruokaa” hiukan fiinimmällä otteella. Ruoka oli todella hyvää. Etenkin grillattu munakoiso, joka oli sanoin kuvailemattoman herkullista. Ahhh jos osaisin valmistaa itse edes puoliksi yhtä herkullista munakoisoa, olisin ikionnellinen.
Kiinassa olen oppinut rakastamaan kahta asiaa, jotka aiemmin herättivät lähinnä kädenlämpöisiä tunteita: kalja ja munakoiso.
Maanantaina matkustin lähes koko päivän. Haikoun lentokentältä löysin, huvittavaa kyllä, koko vaihtoreissun viime metreillä itselleni lupaamani Kate Spaden merkkilaukun hurjan edullisesti. Nyt on siis kestävä muisto tästä koko reissusta, vieläpä oikein kiinanpunaisena.
Sain laukun maksettua noin vartti ennen lennon lähtöä ja juostessani portille hihitin ääneen onnesta.