Fiilikset

Lupasin selostuksen tunnelmista ja tässä tulee: minulla menee luvattoman hyvin.

Ystäväni kotisuomesta vannotti viestitellessämme lauantai-iltana, että jos jotain ikävää tulee, minun pitää kertoa siitä, eikä vain hymistä kaiken olevan hyvin.

Hyminään ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut edes tarvetta. Minulla on tolkuttoman onnekas olo, sillä ainoa vastoinkäymiseni on toistaiseksi ollut yksi maanantai-illan väsykiukku.

Se meni suunnilleen näin:

Huoneemme on toisessa kerroksessa aivan hissien edessä. Tästä syystä ovemme edustalla on usein aika paljon liikennettä, varsinkin iltaisin, kun opiskelijat pörräävät edestakaisin. Olen kuitenkin vanha ja väsynyt, joten kun nuoriso hilluu käytävässä kello 22 maanantai-iltana, minä olen jo käymässä nukkumaan. Herään tiistaisin ja keskiviikkoisin kouluun kello 6:30. Kaikkina muina aamuina saan nukkua vaikka puoleenpäivään, jos siltä tuntuu.

Nuorisolaisten älämölö ei kuitenkaan oikeasti häiritse minua, kun laitan korvatulpat korviin ja unilapun silmille. Väsyneenä ja ehkä kevyen vaihtoshokin kourissa koin kuitenkin pienen ”miksi hitossa minä edes lähdin tänne” -hetken. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja pidin lyhyen sisäisen monologin: ”Tulit Kiinaan ja tiesit, että täällä on paljon ihmisiä. Et voi tehdä melulle mitään, sillä asuntolassa asuu valtava määrä ihmisiä. Aiotko mennä käytävään meuhkaamaan heille kaikille? No et. Eli nyt otat iisisti ja käyt nukkumaan.”

Kärttyinen mummeli sisälläni rauhoittui ja ennen kuin huomasinkaan, olin unessa.

—

Seuraavaksi lyhyt yhteenveto viikon kohokohdista.

Perjantai-ilta: Söimme Laker’sissa ja pian ystäväni Lena alkoi jo tehdä lähtöä, vaikka olin ajatellut, että joisimme parit drinkit happy hourin alettua. Koska en tuntenut ketään baarista, meinasin itsekin luovuttaa jo alkumetreillä ja suunnata kotiin. Joko Lenan vinkistä tai puhtaan sattuman tuloksena kaksi Lenan jenkkikaveria kuitenkin päätyi pöytäämme ja loppu on historiaa. Minä ja floridalainen tyttö nimeltä Gabriel päädyimme tanssimaan puoli yhteen asti yöllä niin, että jalat eivät meinanneet enää kantaa ja vaatteet olivat märkänä hiestä.

Lauantai: Kävin salilla toisena päivänä putkeen ja fiilikseni oli sen mukainen, eli totaalisen upea. Kello 15:30 kokoonnuimme pienellä tyttöporukalla rakennuksen aulaan ja lähdimme bussilla kohti toisen luokkakaverin kotia. Tarkoituksena oli aloittaa ryhmätyö, eli katsoa Disneyn Mulan adaptation-kurssia varten.

Rebecan (hän on naimisissa kiinalaisen miehen kanssa) ihastuttavassa asunnossa hänen anoppinsa valmisti meille huikean dumpling-aterian. Dumplingsit ovat taikinanyyttejä, joiden sisään laitetaan lihaa tai kasviksia ja sitten ne höyrytetään (tai keitetään?) kypsiksi. Herkkua dipataan etikassa ja maku on aivan ihana. Vedimme ruokaöverit ja vetäydyimme takaisin sohvalle katsomaan Mulanin surkean jatko-osan. Rebeca oli myös kasannut olohuoneen pöydän täyteen herkkuja elokuvan katselua varten: sipsejä, karkkia ja suklaata. Raahustimme kotiin joskus yhdeksän jälkeen totaalisen tyytyväisinä.

Tänään sunnuntaina menen Gabrielin ja hänen ystäviensä kanssa illalliselle ja sen jälkeen katsomaan uuden Wolverine-elokuvan.