Ikävä

Viime viikolla minulla oli kamala ikävä. Tietysti ihmisiäkin on ikävä, mutta enemmän ikävöin yksinkertaiselta ja merkityksettömältä tuntuvia juttuja. Suomeen palattuani osaan arvostaa toimivaa nettiä ja hanavettä aivan eri tavalla.

Tässä neljän kohdan lista niistä asioista, joita ikävöin eniten.

(Tämä ei ole valitusvirsi, vaikka saattaakin siltä vaikuttaa. Viihdyn Kiinassa edelleen hyvin. Tarkoitukseni on vain tuoda esiin maidemme eroja.)

1. Vähärasvaiset ja sokerittomat maitotuotteet, kuten maitorahka, kermaviili, maito, yms.

Kiinassa (tai oikeastaan missään maailman kolkassa) ei käytetä maitotuotteita samalla tavalla kuin pohjoismaissa. Täällä kaikki on rasvaista ja sokeroitua. Meillä ei myöskään ole täällä käytössämme minkäänlaista jääkaappia, mikä on johtanut hyvin maidottomaan elämäntyyliin.

Oi, voisinpa salin jälkeen saada rasvatonta maitorahkaa. Kaataisin sekaan hedelmäpilttiä ja pakastemarjoja…

Tai voisinpa leffaa katsoessani dipata sipsejä dippimausteiseen kermaviiliin.

2. Puhdas ilma

Ensimmäinen saasteviikkoni sen opetti: ilma on kuin terveys. Siihen ei yleensä kiinnitä huomiota, ennen kuin se menee huonoksi. 

Keuhkoparkani ovat tottuneet nauttiman pohjoisen puhtaasta hengitysilmasta. Suomessa henkeen käyvät pahimmillaan vain keväinen katupöly, siitepöly tai tupakan savu. Täällä jokaisen kurkussa on pieni pala ja paikalliset karistavat sen tehokkaasti sylkäisemällä kunnon räkäklimppejä pitkin katuja.

Olen säikähtänyt monta kertaa, kun joku alkaa rykiä klimppiä kurkustaan aivan korvan vieressä. Toistaiseksi kukaan ei ole kuitenkaan sylkäissyt päälle.

3. Nopea netti

Pahin pelkoni heti kyykkyvessojen jälkeen on toteutunut. Netin käyttäminen on suurimman osan ajasta painajaismaista. Välillä se toimi hyvin, mutta ihan liian usein ei lainkaan. En edes tiedä onko syynä itse yhteys vai hallituksen ylläpitämä massiivinen palomuuri, jonka tarkoitus on pitää muu maailma loitolla.

Ainoa viihdykkeeni vapaina hetkinäni asunnossa ovat elokuvat ja sarjat. Ja missä ne ovat? No suoratoistopalveluissa, jotka toimivat vain, jos nettiyhteys on suhteellisen moitteeton.

Lisäksi netti on ainoa yhteyteni ulkomaailmaan ja ystäviini. Täällä oleminen ahdistaa ainoastaan sellaisina hetkinä, kun netti pitää minut erossa Suomessa olevista ystävistäni. Minulla on ihania ihmisiä ympärilläni myös Pekingissä, mutta he eivät aja samaa asiaa.

Myös tämän blogin päivittäminen on netin vuoksi toisinaan yhtä tuskaa.

4. Ilmainen ja kylmä vesi

Eräänä yönä näin unta kylmästä hanavedestä ja heräsin janoisena. Täällä, kuten monessa muussakin maassa, hanavesi ei ole juomakelpoista. Jääkaapin puute tarkoittaa myös sitä, että huoneessa pitämäni pullovesi on aina huoneenlämpöistä.

Lisäksi kiinalaiset juovat enimmäkseen kuumaa vettä. Ei, kyse ei ole teestä, vaan kuumasta vedestä. He kaatavat termospulloon vettä vedenkeittimestä ja hörppivät siitä tyytyväisenä pitkin päivää. Esimerkiksi koulurakennuksemme käytävillä ja asuntolassamme on kuumavesihana, josta saa keitettyä vettä.

Kun Suomessa menee ravintolaan, tuodaan pöytään lähes poikkeuksetta vesikannu. Täällä ravintolassa juodaan vettä todella vähän ja vesikannukulttuuri on lähes täysin vierasta. Minä juon normaalisti paljon vettä, joten tästä on muodostunut ongelma. Kannankin mukanani aina puolen litran vesipulloa.

Kävimme ystäväni Heinin kanssa torstaina äänestämässä kuntavaaleissa ja sen jälkeen söimme suurlähetystön lähellä olevassa ravintolassa. Tässä ravintolassa sai sitruunalla maustettua vettä pyytämättä niin paljon, kuin jaksoi juoda. Olimme Heinin kanssa haltioissamme!