Annan kuvien puhua puolestani, mutta alkuun vähän matkakertomusta.

Starttasimme kampukselta kahden bussilastillisen voimin lauantaiaamuna kello 7:45 ja ajoimme noin tunnin verran yhdelle niistä pisteistä, joista muurille pääsee kiipeämään. Muurille päästäkseen voi valita joko kaapelikyydin (edestakainen kyyti noin 14 euroa, eli todella kallis) tai suunnilleen 15 minuutin kiipeämisen hyvin tasaisia ja suhteellisen uusia kiviportaita pitkin. Minä ja seuralaiseni Irene lähdimme (Irenen darrasta huolimatta) kiipeämään portaita. Siitä saikin kivan alkulämmittelyn, sillä edessä oli noin 2 tunnin ”kevyt” porrastreeni.

Kiipesimme itse muurilla niin ylös, kuin tästä pisteeltä pääsee ja huipulla tapasimme suomenruotsalaisen miehen. Oli omituista käyttää omaa kieltä siinä miljöössä, kun yleensä puhun suomea kerran viikossa Skypessä. 

Olin aivan varma, että kahden tunnin treeni tuntuisi tänään jaloissa, mutta ihme kyllä liikkuminen on vaivatonta. Uskon, että syynä ovat mun TERÄSPAKARAT!

Bucket listin mukaan muurilla olisi pitänyt tehdä aurinkotervehdys, mutta jooga hiukan unohtui siinä maailman ihmettä ihastellessa… Seuraavalla kerralla sitten!

Ja nyt niitä kuvia!

Tällä viikolla kävimme bailaamassa kahdesti. Tahti on ”vanhukselle” liian tiuha, joten jatkossa otan varmasti paljon rauhallisemmin. Molemmat reissut olivat kuitenkin todella hauskoja, sillä tanssimme hiestä märkinä aamuun asti.

En ole kertaakaan maksanut täällä sisäänpääsymaksua klubille ja myös kaikki juomat ovat olleet ilmaisia. Ainoa kustannus ovat olleet taksit ja taksilla liikkuminen on tolkuttoman halpaa. Reilun 20 minuutin matka suuntaansa asuntolalta Sanlitunin baarialueelle on maksanut enimmillään kahdeksan (ja alimmillaan vain neljä) euroa koko seurueelta.

Suurin osa luokkalaisistani tekee koko tutkintonsa Kiinassa, joten heitä ei ehkä voi edes kutsua vaihtareiksi… Joka tapauksessa nämä ”vaihtarit” tekevät minun kokemuksestani kokemisen arvoisen. Tässä lyhyt esittely niistä luokallani olevista tyypeistä, joiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa.

Vika on kiinalainen, mutta hän on ilmeisesti asunut niin kauan Kanadassa, että kiinan kieli on päässyt hiukan ruostumaan. Kiinaa huonosti puhuva kiinalainen on loputtoman huumorin kohde koko luokalle. Vika on kuitenkin valtavan karismaattinen ja hauska tyyppi, joka ymmärtää leikkimielisen piikittelyn.

Pysäyttävän kaunis ja hauska Jovana on kotoisin Montenegrosta. Hän ja Vika ovat kuin paita ja peppu, joten heitä katsoessaan minuun iskee aina hetkellisesti valtava ikävä omia ystäviäni Suomessa.

Jasmine on ihan mahtavaa seuraa ja hänen kanssaan on helppo jutella. Jasmine on Thaimaasta. Hän on kiltti sekä huumorintajuinen ihminen ja valtavan hyvä tanssija!

Rebeca on maailman suloisin romanialaistyttö, joka tapasi heti Pekingiin saavuttuaan nykyisen aviomiehensä. He ovat olleet naimisissa jo pari vuotta ja asuvat hurmaavassa asunnossa kaupungin laitamilla. Tällä viikolla saimme kuulla, että Rebeca odottaa esikoistaan!

Kuvassa vasemmalta oikealle: Irene, Mariam, Vika, Jovana, Jasmine sekä minä.

Olen tutustunut myös tanskalaiseen Lenaan, joka on varsinainen freelancer-uraohjus. Hän aikoo asettua Kiinaan pysyvästi ja puhuu kieltä todella hyvin.

Sandra on Indonesiasta. Meillä on samanlainen huumorintaju ja käymme yhdessä kiinan tunneilla. Siellä Sandrasta on suuri apu, sillä hän (kuten lähes kaikki muutkin täällä) puhuu kieltä paljon vaivattomammin kuin minä.

Näiden ihmisten, sekä tietysti mahtavan kämppikseni Alicen kanssa pääsin tälläkin viikolla kokemaan ihania asioita ja nauramaan niin, että poskiin sattuu.