Kiinassa!
Saavuin Pekingiin torstaina 23. helmikuuta. Paikallinen kello näytti 8:08, mutta minun päässäni kello oli jo kaksi yöllä. Valmistauduin henkisesti taistelemaan tieni läpi täpötäyden lentokentän, etsimään laukkuani ties kuinka kauan ja metsästämään rehellistä taksia satojen muiden ihmisten tehdessä täsmälleen samaa. Taksiin päästyäni istuisin liikenneruuhkassa vähintään puolitoista tuntia.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Taksin ajaessa motarille katsoin kelloani, joka näytti 9:08. Oli kulunut täsmälleen tunti siitä, kun kone laskeutui Pekingin kentälle. Ainakin se osa lentokenttää, jonka läpi minä taivalsin, oli täysin autio. Taksin sain sekunnissa ja kuvittelemani liikenneruuhkan sijaan taksi hurautti yliopistolle puolessa tunnissa.
Kampuksella minä ja taksikuski levittelimme molemmat käsiämme, sillä alue on valtava, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, mihin minun kuuluisi mennä. Niinpä kiltti taksikuski soitti omalla puhelimellaan yliopistolleni ja selvitti asian.
Yliopiston kampuksella on autoteiden varrella tasaisin väliajoin pieniä ”portteja”, joita vahtivat virka-asuiset tyypit. Pysähdyimme erään portin viereen ja portinvartija ohjeisti minut oikean rakennuksen suuntaan. Hän jopa ehdotti, että jättäisin laukkuni hänen koppiinsa siksi aikaa, kun etsin asuntoni. Äärimmäisen fiksu veto, koska rekisteröitymään mennessäni minun piti kiivetä portaita ja haahuilla huoneesta toiseen.
Ulkomailla (ja elämässä yleensä) ei ehkä kannata luottaa ihan keneen tahansa, mutta virka-asuisella yliopiston vartijalla tuskin on pahat mielessään.
Minun ja taiwanilaisen kämppikseni Alicen huone on todella kiva. Se on hotellimainen eli suhteellisen pieni, mutta riittää hyvin kahdelle. Mikä tärkeintä, täällä ei ole kiinalaista wc:tä, vaan länkkärivessa. Vuokra on noin 200 euroa kuussa ja se kattaa vuodevaatteet, veden, sähkön ja siivouspalvelun.
Myös ruoka on todella, siis TODELLA halpaa. Herkullinen jokapaikan ruoka jiang bing maksaa possutäytteen kanssa 8 yuania eli noin euron. Annokset ovat valtavia, joten tänään (2. päivä Pekingissä) söin annoksestani puolet aamiaisella ja lopun otin mukaan lounaaksi.
Ekana päivänä keskityin huoneeseen päästyäni lähinnä pysymään hereillä, sillä jos jaksaisin valvoa noin 27 tuntia, voisin käydä nukkumaan kuudelta illalla ja herätä seuraavana aamuna järkevään aikaan. Homma oli paljon haastavampi, kuin miltä se kuulostaa. Olin niin väsynyt ja puhki, ettei ympäristöön tutustuminen tuntunut ruoan hakemisen jälkeen erityisen houkuttelevalta. Niinpä katsoin elokuvia, joita olin tallentanut koneelleni. Jouduin fyysisesti pakottamaan silmäluomeni auki, etten vain nukahtaisi.
Taistelu kuitenkin kannatti, sillä käytyämme Alicen kanssa illallisella pääsin nukkumaan joskus ennen seitsemää. Heräsin täysin levänneenä ja virkeänä 12,5 tuntia myöhemmin, ilman jet lagin häivääkään.
Eilen ja tänään on ollut valtavan kaunis (ja aika saasteeton) ilma. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja tällä hetkellä mittari näyttää + 11 astetta.
Äsken hommasimme Alicen kanssa minulle paikallisen sim-kortin puhelimeen. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on hänet apunani, sillä Alice puhuu sujuvaa kiinaa. Oma kielitaitoni rajoittuu muutamaan lauseeseen, joten en olisi mitenkään selvinnyt hyvin koukeroisesta puhelinliittymän hankkimisesta. Englantia täällä ei puhu juuri kukaan.
Illalla lähdemme Pekingin keskusta-alueelle syömään ja katselemaan ympärillemme. Lupaan laittaa sunnuntain postaukseen paljon kuvia, mutta vielä tämän päivän ajan Snapchatissa pääsee kurkistamaan meidän asuntoon. Nimimerkkini on klaudiaeva.
Tästä tulee ihan loistava vaihto!