Pallona takaisin

Tänään on sunnuntai ja huomenna alkaa koulu. Kirjoitan koulujutuista myöhemmin, kun tiedän itsekin, että mitä täällä oikein tapahtuu.

Nyt laadin kuitenkin listan! Se on nimeltään ”Ensimmäisen Peking-viikonlopun kolme kohokohtaa”.

1. Hot pot

Minä ja Alice päädyimme perjantaina huippukalliiseen ostoskeskukseen, jossa jopa minulle tuli köyhä olo. (Yleensähän lähinnä järkytän Alicea sillä, miten kallista Suomessa on.) Chanelit, Pradat ja LV:t vain vilahtelivat silmissä, kun pyörimme kosmetiikkaosastolla etsimässä Alicen suosimaa kasvorasvaa. Haluaisin ostaa täältä muistoksi  merkkilaukun, joten Tom Ford ja Burberry suorastaan huusivat nimeäni. Mutta vielä ei ole laukun aika, se tulee joskus myöhemmin…

Alla näkyvä Loewen pandalaukku tuskin päätyy ostoslistalle, vaikka se onkin luvattoman söpö.

Hot pot löytyi kuitenkin edullisemman ostarin ravintolakerroksesta. Kerrotaan lyhyesti, mistä hot potissa on kyse: on keittolevy keskellä pöytää ja levyllä kattilallinen kahta eri lientä. Kun liemi kiehuu, sinne heitetään kypsymään nuudeleita, vihanneksia, lihaa, sieniä ja ynnä muuta herkullista.

Syöjille on omat lautaselliset herkkuja ja oma kulho, jonne kypsä ruoka kasataan. Jokainen heittelee ruokaa liemiin omaan tahtiinsa ja samalla ehtii kivasti jutustella, kun keitot porisevat. Omaan kuppiin heitetään vielä maapähkinästä valmistettua kastiketta oman maun mukaan ja sitten suunnataan syömäpuikot ääntä kohti!

Hyvää oli. Luvattoman, täydellisen hyvää. Ruoka maksoi 8 euroa per ruokailija, eli täkäläisittäin jopa aika kallista. Suomalainen itki ajatellessaan, mitä vastaava määrä ruokaa kotona maksaisi.

2. Pekingin ankka

Viikonloppu on kulunut lähinnä syödessä. Saattaa hyvin olla, että takaisin tullessa lentokoneesta pitää ostaa lisää istumatilaa toiselle pakaralle.

Pekingin ankka meni näin: Alice tapasi kampuksella mukavan pojan, joka halusi viedä vaihtarit katsomaan kaupunkia lauantaipäivän ratoksi. Seurusteleva Alice ei ollut ihan super innoissaan siitä, että viettäisi aikaa ventovieraan tyypin kanssa, joten minä lähdin armeliaana ystävänä mukaan. Puhe oli yhteisestä lounaasta. Kyllähän minulle ruoka maistuu.

Ravintola oli tupaten täynnä paikallisia, mikä on tietysti aina hyvän ruoan merkki. Meidät ohjattiin kuitenkin suhteellisen nopeasti pöytään. Isäntämme otti menun, kyseli hiukan meidän mieltymyksiämme ja tilasi. Minulle se sopi, koska enhän minä raukka olisi edes tajunnut, mitä listalla lukee.

Pian pöytämme alkoi täyttyä ruoasta. Oli kalaa, ankanmaksaa, kasviksia, ihanassa hapanimeläkastikkeessa uitettuja jättirapuja, kanakeittoa ja ankanjalkoja, Kohta viereemme kurvasi kokki seuranaan kypsennetty Pekingin ankka. Kokki aloitti huolellisen silpomisen ja pian ankka oli tuhottu kolmelle lautaselle siisteihin kasoihin.

Parhaat palat ovat rintapalat, jotka tarjoillaan erillisellä pienellä lautasella. Isäntämme kehotti meitä maistamaan niitä ensin, sillä se on suuri kunnia ja kuuluu aina vieraille. Rasvaisia ja rapeita paloja dipataan sokeriin ja voi luoja… se maku. Uskomatonta.

Itse ankka syödään käärimällä se eräänlaisen pienen letun tai tortillan sisään kasvisten ja kastikkeen kanssa. Näistä tehdään pieni nyytti. Ei aikaakaan, kun herkut tekivät tehtävänsä. Olin jälleen aivan pinkeänä ruoasta, vaikka hot pot -elämyksestä oli kulunut vain noin 16 tuntia. Ainoastaan ankan jalat eivät maistuneet minusta erityisen hyviltä edes sinappisen kastikkeensa kanssa, mutta muuten kaikki oli järjettömän ihanaa. Jopa luineen ja ihoineen päivineen valmistettu kanakeitto.

Minähän rehtinä suomalaisena aloin kaivaa lompakkoani esiin aterian vyöryessä kohti loppua. Isäntämme kuitenkin ponkaisi ylös kuitin kanssa, suuntasi kassalle ja maksoi koko lystin. Alice kertoi, että rahan tarjoaminen ei tule kysymykseen, sillä ateria on tarkoitettu kohteliaisuutena vieraille.

Kuriositeettina kerrottakoon vielä, että äärimmäisen kohteliaan kulttuurin mukaisesti isäntämme ei maistanut muruakaan ruoasta, ennen kuin olimme kehuneet sen maasta taivaisiin.

3. Heini

Lähdin lauantain ankka-episodin jälkeen tapaamaan suomalaista Heiniä, joka opiskelee myös Tampereen yliopistossa ja tuli vaihtoon Pekingin yliopistoon pari viikkoa sitten. Koska hot pot -reissumme tutustutti minut Pekingin metroon, lähdin yksin kohti tapaamispaikkaamme Tiananmenia eli Taivaallisen rauhan aukiota.

Matka kesti noin 40 minuuttia (sisältäen pienen harhailun yliopiston metroasemalla). Heinin kanssa kävimme aukion vieressä sijaitsevassa puutarhassa, kun lähistöllä ei ollut oikeastaan mitään muutakaan järkevää hengailupaikkaa. Puutarha on kuitenkin tähän aikaan vuodesta suhteellisen turha nähtävyys, koska luonto on vielä talviunillaan.

Oli kuitenkin ihanaa nähdä Heini kuukausien viestittelyn jälkeen sekä vaihtaa kuulumisia ja ihmettelyn aiheita. Haistan, että meillä on edessämme vielä monta ihanaa seikkailua Pekingin päivissä ja öissä.

Itse Taivaallisen rauhan aukio ja sen ympäristö olivat upeita. Kaikki ne uutiskuvat, elokuvat ja muu alueeseen liittyvä Kiina-kuvasto oli yhtäkkiä siinä edessäni. Haluan ehdottomasti käydä alueella vielä myöhemmin keväällä, kun puutarhakin on herännyt eloon.

—

Tänään sunnuntaina kävin juoksemassa rakennuksemme vieressä sijaitsevalla urheilukentällä, joten ehkä en ole kotiin palatessani kovin suuri pallo. Ehkä.