Kahden maailman yllä

Kerran kauan sitten kahden maailman yllä, Kuun hohde ja Maan laulu yhtyivät yössä. Kuu katseli alaspäin, utuisen peiton alla, Ja maa kohosi ylöspäin, tähtisateen alla.

Kuu kuiskasi hiljaa, sävelten kaipuun kantoi, Maan vastaus sointui, sydämen syvyydestä rantoi. Yhdessä he tanssivat, unelmien valtakunnassa, Missä yö ja päivä sulautuvat yhteen, ajan jatkumassa.

Kuun valo loisti, Maan varjoja hyväillen, Maan värit kietoutuivat, Kuun hohtoon sulautuen. Yhdessä he matkasivat, yön äärettömässä tilassa, Rakkaus kietoi heidät, ikuisuuden kuvissa.

Niin kulkee tarina, ikiaikainen ja kaunis, Kuun ja Maan yhteinen laulu, taivaan valtavirrassa. He muistuttavat meille, yhteydestä unen ja valveen, Ja siitä, että rakkaus luo yli rajojen kauneuden.