PIDIN PERFORMATIIVISEN SYYTÖSPUHEEN PERFORMATIIVISESTA TIEDOLLA JOHTAMISESTA JOENSUUN KAUPUNGINVALTUUSTOSSA. SE EI MAHTUNUT 3 MIN RAAMIIN, KUTEN EN MINÄKÄÄN VAIKKA YRITÄN TIIVISTYÄ TEKOÄLYLLÄ.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, muu rahvas
Tarkastuslautakunnan arviointikertomus rohkaisee tiedolla johtamiseen, ennakointiin ja kokeiluun. Se edellyttää rohkeutta irrottautua passiivisesta megatrendien toteumien odottelusta ja suurten investointien pelastusopista. Tarvitsemme näkökulman muutoksen kohti sisäisen, omavaraisen elinvoiman synnyttämistä sekä ratkaisukeskeistä ja tarveperustaista päätöksentekoa.
Poliittisen päätöksenteon ensisijainen tehtävä on luoda sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää jaettua tilaa elämälle. Taloudenpito on sille väline, ei itse tarkoitus. Kriisiaika vaatii ketteryyttä ja vaihtoehtoisten kehityskulkujen mahdollistamista. Paikallinen pito- ja reagointikyky ei toteudu, jos kaupunkia johdetaan vain viranhaltijoiden ja konsulttien tarjoamilla keskittämisen, ulkoistamisen ja leikkausten malleilla. Kaikkien munien laittaminen samaan koriin voi näyttää säästöltä, mutta tulisi tunnistaa moninaiset, toisiaan täydentävät sisäisen elinvoiman lähteet pullonkaulojen luomisen sijaan.
Liian usein valmiiksi pureskellun tiedon nieleminen johtaa itseään toteuttavaan profetiaan: sopeudutaan pelokkaasti epäsuotuisiin megatrendeihin ja siten varmistetaan niitä sivuavien haittavaikutusten toteutuminen. Viisaampaa olisi ehkäistä haittoja aktiivisesti ja paikallisesti varmistamalla kunnan oman työllistämiskyvyn, järjestökentän ja paikallisen yrityspotentiaalin, siis laajassa mielessä paikallisen kulttuurin monimuotoisuuden toimintaedellytykset. On ehkäistävä kilpailun valumista vain suurten toimijoiden eduksi.
Meidän on hyödynnettävä seudun omaa ja kansainvälistä kriittistä osaamista. Näkökulmien monipuolistaminen ja valtaklikkien purkaminen vaatii dialogisempaa valmistelutyötä. Arviointikertomuksen ehdotuksen mukaisesti on luotava vaihtoehtoisia malleja, joista voidaan päättää demokraattisesti.
Kaupungin tulisi ehkäistä niin sanotun company-town -tyylisen todellisuuden vahvistumista ja liiallista markkinaehtoisuutta. Määrällisten mittarien lisäksi tarvitaan enenevästi selvästi määriteltyjä laadullisia mittareita. Pelkkä performatiivinen kestävyys ja vertailukelvottomat pylväsdiagrammit eivät riitä, vaan malleja on arvioitava kokonaisvaltaisesti, ja moninäkökulmaisesti kuunnellen myös heikkoja signaaleja ja kritiikkiä niitä toimintamalleja kohtaan, jotka osallistuvat negatiivisten megatrendien kiihdyttämiseen.
Kestävän kehityksen vaatimuksista huolimatta kouluverkkoa ja työllisyyttä suhteutetaan yhä määrälliseen tietoon kaavoituksesta, tonttimyynnistä ja uudisrakentamisesta. Harva osaa arvioida sisäisten vuokrien mekanismin pitkän aikavälin seurauksia – onko todella halvempaa laajassa kuvassa purkaa vanhaa ja rakentaa uutta kuin panostaa kunnossapitoon? Kuka kantaa vastuun lyhytikäisten ja muuntokyvyttömien rakennusten pitkän aikavälin kustannuksista? Lyhyen aikavälin säästö on harvoin pitkän aikavälin kokonaistaloudellisuutta. Uuden ihannointi on huonoksi todettu malli; tarvitsemme rinnalle tervettä suhdetta kulttuuriperintöön.
Laskennallisen tehokas, mutta muutoin tarpeeton kehitys pakottaa meidät kulutuksen epäsuotuisalle polulle ja jättää näkymättömiin todelliset tarpeet: sisäiset monen suuntaiset muuttoliikkeet, korjausrakentamisen ja olemassa olevan suojeluarvon säilyttämisen. Liiallinen keskittäminen ja periferioiden tyhjeneminen rapauttavat alueen elinvoimaa ja identiteettiä. Riskinä on resurssien tuhlailu tulevaisuuteen panostuksen sijaan.
Jos tuhoamme tahdon asua urbaanien keskusten ulkopuolella, alueen konkreettinen ja sijoituksellinen arvo häviää. Nykylinjalla häviämme pitkänmatkan juoksun suurten vetovoimaisten kaupunkien rinnalla. Hetkelliset suureet ruutukaavalla vuotavat kauas ympäristön ulkopuolelle herkästi mikäli vartin ulkopuolella elämisen mahdollisuudet näivettyvät. Planetaarisesti kestävä elämänmuoto sijoittunee johonkin urbaanin ja maalaisen elämänmuodon, jopa metsään pakenemisen välimaastoon. Tälle tulevaisuuden haaveelle löytyy nuorten mielistä johdettua tilastotietoa jota kannattaa kuulla. Se olisi seutumme erityisyys ja vahvuus, ei pelkkä kaupunki, joita anteeksi vaan, löytyy elävämmässä ja virtaavammassa muodossa runsaasti keskemmältä Euroopaa. Erityisesti täällä periferiassa hyvien yhteisten kasvutavoitteiden saavuttamisen keinoista tulee siksi voida neuvotella moniäänisesti.
Päätöksenteossa on kiinnitettävä huomiota parempiin ja perustellumpiin mittareihin ja sisäisten toimintamallien kehittämiseen. Tämän ennakkoehtona on ensiarvoisen tärkeää arvioida kriittisesti kaupungin nykyistä, vaihtoehdottomien skenaarioiden toimintakulttuuria.