Huomioita ajan tuhlaamisesta
1. Aika on ehtymätön resurssi, jota ei voi kuluttaa käyttää tai tuhlata
2. Ainoastaan ajassa tapahtuvien tapahtumien vaikutuksiin voidaan suhtautua kulutuksena, tuhlaamisena tai käyttöarvoisesti
3. Tapahtuma voi tapahtua ajassa nyt, kohta, myöhemmin tai ei ollenkaan, mutta ei hitaasti tai nopeasti sillä jokainen tapahtuma voi lähinnä joko tapahtua seuraavassa hetkessä tai olla tapahtumatta. Hitaus ja nopeus määrittyvät tietyn tapahtuman tapahtumisen tai ei tapahtumisen ajankohdan mukaan
4. Aikaa voidaan tarkastella prosesseina eli tapahtumien jatkumona ja rytmillisinä liikkeinä erilaisissa tiloissa.
5. Tilan materiaaliset ominaisuuden voivat vaikuttaa erilaisten tapahtumien rytmiikkaan ja prosessin toisteisten tapahtumatoteumien tempoon
6. Sillä missä ajan kohdassa tapahtumat tapahtuvat on väliä ainoastaan tapahtuman materiaalisten kokijoiden kannalta
7. Jokainen prosessi voi lakata toistamasta tapahtumasarjaansa nyt, kohta tai myöhemmin.
8. Ajassa tapahtuvilla tapahtumilla on väliä ainoastaan tapahtuessaan
9. Prosesseja joita voidaan tarkastella nykyhetken dokumentaaristen pysäytysten yksityiskohtaisella tarkkailemisella, jo tapahtuneina tapahtumina tai niiden seuraamuspotentiaaleina voidaan ohjailla havainnoimalla ja tekemällä tekoja eli tapahtumatoteumia
10. Tapahtumien seuraamuspotentiaalien toteutuminen riippuu niiden ohjailuun käytetyn energian ja tapahtuvien tapahtumien energioiden suhteesta
11. Myös energia on ehtymätön materiaan sidottu resurssi, mutta se ei virtaa määrättömänä kuten aika
12. Koska energiaa voi tuhlata ja tallentaa ja koska energian määrä on suoraan suhteessa tapahtumien laatuun energialla voidaan myös säädellä nopeuksia, joilla prosessit etenevät tilassa
13. Ajan kulumiseksi virheellisesti tulkittu tapahtumien toteumien rytmiin käytetyn energian määrä annostellaan joko paljon energiaa kuluttavalla kiihdyttämisellä eli tilassa tapahtuvien liiketapahtumien määrän lisäämisellä tai vastaavasti energiaa säästävällä pysähtymisellä eli tapahtumien lakolla
14. Ajan avulla voi mitata etäisyyttä laskemalla kuinka monta energiaa kuluttavaa tapahtumaa tilassa tapahtuu jotta pisteestä A päästään pisteeseen B
15. Energian kulutuksen määräillä voidaan vaikuttaa etäisyyteen
16. Etäisyys ei ole ajasta, tapahtumista ja energiasta riippumaton ominaisuus
17. Aika voidaan määritellä tapahtumien tapahtumiselle ja havaitsemiselle pakolliseksi suunnaksi, ja suunnassa tapahtuvien tapahtumien rytmiksi eli etäisyydeksi
18. Ajan mittaamisen avulla ei voi mitata ajan kulumista
19. Ajan mittaamisen avulla voidaan havainnoida ainoastaan tapahtumahetkien rytmiä
20. Koska aika on tilan materiaalisiin ominaisuuksiin ja tapahtumaluonteeseen sidottu ominaispiirre se ei ilmene samalla tavalla tiloissa, jotka eivät vaikuta merkittävällä tavalla toisiinsa
21. Tapahtumista voidaan puhua myös materiaalisten, energiaa sisältävien kokonaisuuksien vuorovaikutussuhteina
22. Aika alkaa vaikuttaa samalta eri tiloissa ainoastaan mikäli toisiinsa muilla tavoilla vähän vaikuttavien tilojen välillä tapahtuu tilojen materiaalisia ominaispiirteitä ylittäviä synkronoituja liikesarjoja
23. Aikaa voi läpäistä synkronialla
24. Synkronia vaatii mittaamista
25. Vasta tapahtuman havaitseminen tuo ajan materiaalisten ominaisuuksien ja etäisyydet mittaamisen piiriin
26. Tapahtuma on vuorovaikutusta
27. Ilman vuorovaikutusta ei voida tehdä havaintoa
28. Ilman havaintoa ei voi mitata aikaa etäisyytenä
29. Ajan suunta vaikuttaa etäisyysmittaamisen takia lineaariselta mutta oikeasti se paisuu ja kiertyy itseensä kohtaamatta koskaan alkupistettään sellaisenaan
30. Ajassa tapahtuvat paikalliset liikahdukset saavat ajan ja tilassa tapahtuvien tapahtumien materiaaliset kerrokset vaikuttamaan säikeiltä
31. Ajan yläpuolella on sen päättymätön alapuoli
32. Jos pystyisimme kääntämään havaintohorisontin suuntaa, kykenisimme muuttamaan nykyhetken toteuman ja näkemään itsemme ajan alkuun ulottuvina materiaalisina fragmentteina
33. Paluu on siis nykyhetkessä mahdollista, mutta menneisyys muuttaa muotoaan eikä sitä siksi voida havaita
34. Menneisyys läpäisee nykyhetken ja venyy materiassa ikuiseksi nyt hetkeksi, mutta niin sanottu tulevaisuus, jota ei ole, tiivistyy nykyhetkeen
35. Ajan venyminen ja paisuminen saa menneisyyden liikkeen vaikuttamaan pysähtyneeltä
36. Mitä lähempänä ollaan pysähtyneisyyden tilaa, sitä enemmän energiaa tallentuu materiaan
37. Mitä enemmän energiaa on pakkautuneena materiaan sitä enemmän kappaleella on työntövoimaa energiaa vapauttaessaan
38. Työntövoiman teho riippuu energian vapautumistapahtumien tiheydestä ajassa
39. Energiapakkautuneen materiaalisen kappaleen jatkuva vuotaminen ja tasainen ylenmääräinen energian vapauttaminen lisää kappaleen imua aiheuttaen samalla painon kevenemistä ja kappaleen vähittäistä murenemista
40. Ajassa tapahtuvien tapahtumien tiheneminen ja tiheiden tapahtumien synkronoituminen pilkkoo ajassa tapahtuvat epärytmiset liikkeen tapahtumayksiköt huomaamattoman pieniksi yhtäaikaisiksi nytkähdyksiksi, eli pulssiksi jolla on oma imu ja työntövoimansa
41. Mikäli pulssin liike-energia ei onnistu lisäämään sykkivän kappaleen työntövoimaa ja synkroniassa liikkuva kappale ei onnistu taltioimaan energiaa se vuotaa, sakkaa ja hajoaa. Tällöin tuloksena on kappaleen ajan rappeutuminen eli tyhjeneminen vuorovaikutuksesta
42. Liike on tapahtumia joilla voidaan yhtäältä vapauttaa, mutta toisaalta myös luoda ja tallentaa energiaa
43. Oikeasuhteisella määrällä työntöä ja imua estetään hajaannusta aiheuttavat vuodot ja mahdollistetaan liikkeen sopivasuhtainen ylläpitäminen eli virta
44. Puhuttaessa ajan tuhlaamisesta oikeammin tulisi puhua energian tuhlaamisesta
45. Energian tuhlaaminen on villinä virtaavan ajan patoamista