Minimalismi, konmaritus ja ekologinen elämäntapa

Olen viime vuosina, erityisesti viime kuukausina, pohtinut paljon elämäntapaani. Miten haluan elää, millaisia arvoja minulla on, millainen kuluttaja olen? Blogissani ja blogin Instagram-tilillä (@kaaostapakoon) on vilahdellut varmasti kaikille tuttuja otsikossa mainittuja käsitteitä: minimalismi, konmaritus ja ekologinen elämäntapa. Ne eivät tarkoita samaa asiaa, enkä ole tyyppiesimerkki yhdestäkään. Jokainen niistä kuitenkin liittyy jollakin tavalla siihen elämäntapaan, johon haluan pyrkiä.

Minimalismi kiehtoo minua ajatuksena todella paljon. Olen pyrkinyt viime aikoina selkeyttämään kotiamme sekä karsimaan turhia tavaroita ja ärsykkeitä pois näkyviltä ja kaapeista. Lapsiperheen kaaos ei innosta ollenkaan. Valkoista täysin minimalistista kotia meillä tuskin tulee koskaan olemaan. Me esimerkiksi luemme paljon ja haluankin avoimen kirjahyllyn viestivän siitä. Haluan kotini olevan meidän perheen näköinen.

En koe, että esteettinen minimalismi toimisi meillä. Ensinnäkin, en tosiaan asu yksin. Minulla on mies ja kaksi pientä lasta. En voi täysin vaikuttaa siihen, mitä he omistavat tai mihin he haluavat tavaroitaan laittaa. Tuplavaunut valtaavat eteisen ja Herra Hakkarainen -pastillit ovat kätevästi näkyvillä.

Toisekseen, jokin minimalismissa häiritsee minua. Ymmärrän kyllä, miksi tavaroiden karsiminen ja jopa niiden laskeminen on koukuttavaa. Itsekin olen sortunut siihen ajatukseen, että tavaroita/vaatteita/tms. ’pitäisi’ olla vain tietyn verran. Sitten elämäni olisi täydellistä, kun kaikki turha olisi karsittu pois. No, eihän se tietysti noin mene. Elämä ei ole koskaan täydellistä, eikä kukaan ole koskaan valmis ihmisenä. Ja hyvä niin! Onpahan loppuelämä aikaa tehdä virheitä, muuttua, kasvaa ja kehittyä.

Eräs tuntemani minimalisti karsi rankalla kädellä omaisuuttaan. Hän jätti itselleen vain yhdet housut, jotka tietenkin hajosivat melko pian. Niinpä hän lyhyen ajan sisällä joutui ostamaan uudet housut, vaikka oli juuri luopunut useista omistamistaan housuistaan. Tämä epäekologisuus sotii omia arvojani vastaan. Koen, että ihmisellä tulisi olla edes jonkinlainen vastuu hankkimistaan tavaroista. Sama ilmiö esiintyy konmarituksessa. Vien tämän vaatteen/esineen kirpparille, jotta voin ostaa tilalle juuri sellaisen vaatteen/esineen, joka säteilee iloa. Moni asia säteilee iloa tai tuntuu ihanalta vain, koska se on uusi. Iloa tuovat asiat saattavat myös vaihdella ajan myötä.

Olen kuullut joidenkin konmarittajien perustelevan hamstrausta ja päätöntä ostelua sillä, että tavarat tuottavat iloa. Jos omistaa jo 16 paria lakanoita, ei tarvitse enää yhtään uusia, vaikka ne kuinka tuottaisivat iloa. Maailma on täynnä kauniita asioita, minun ei ole pakko omistaa niitä kaikkia.

Olen vasta viime aikoina alkanut ymmärtää konmarituksen todellista luonnetta. Minun on edelleen vaikea ymmärtää, miten monetkaan käyttöesineet voisivat säteillä iloa. Olen kuitenkin huomannut kauniiden esineiden voiman.

Olen jo aiemmin kertonut, että muutimme viime vuonna Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle. Kaipaan hurjasti merta, kallioita, museoita ja lehtipuita. Huomaankin, että olen haalinut nykyiseen kotiimme tauluja (vesitaulu korvaa meren, vuorimaisemataulu kalliot, huonosti tosin) ja viherkasveja (ei ne ihan vaahterasta mene, mutta tuovat silti iloa). Sosiaalisten kontaktien puuttuessa kodista on tullut tärkeä paikka, jossa haluan aistia kauneutta. Ihastuinpa jopa Marimekon Sääpäiväkirjat-kulhoihin, jotka sainkin sitten mieheltä synttärilahjaksi viime vuonna. Minä, joka en ole aiemmin ollut tippaakaan kiinnostunut astioista. En kuitenkaan aio korvata kaikkia ehjiä ja käyttökelpoisia IKEA-astioita heti nyt Marimekolla vain esteettisistä syistä. Voi kuitenkin olla, että kun astiat hajoavat tai kuluvat huonoiksi, ostan tilalle sitten jotain kaunista.

Huomaan, että minimalismin ja konmarin sijaan olen ensisijaisesti kiinnostunut ekologisista valinnoista. En halua omistaa turhaa tavaraa, jotta en tarvitse isoa asuntoa säilytystilaksi. En kuitenkaan halua heittää kaikkea omistamaani menemäänkään, koska tavarat kuluvat käytössä, enkä halua joutua ostamaan hyvän poisheitetyn tilalle uutta vastaavaa saman tien. Kun tarve uuden (tai käytetyn) tavaran ostamiseen tulee, haluan toki konmarin hengessä, sen tuovan minulle iloa. Haluan kuitenkin, että se on myös vastuullinen, kestävä ja laadukas tuote. Se vasta iloa tuokin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *