Tämä kevät tullaan muistamaan historiassa. Todennäköisesti kesäkin, kenties koko vuosi. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Toivottavasti vaihteeksi jotain hyvää.

On samaan aikaan pelottavaa ja ihanaa olla äitinä kahdelle pienelle pojalle tällaisina aikoina. Pelottaa se, millaiseen maailmaan sitä onkaan tuonut kaksi viatonta pientä. Samalla olen hurjan onnellinen lapsistani ja siitä, kuinka paljon he tuovat iloa ja sisältöä elämääni joka päivä. En ehdi ahdistua maailman tapahtumista, kun pikkulapsiarki rullaa koko ajan vauhdilla eteenpäin.

Tänä iltana kuitenkin itken maailman puolesta. Tuntuu siltä, että ihminen ei osaa muuta kuin tuhota: toisiaan ja maapalloa. Yhteisen kriisinkin keskeltä löytyy vihaa ja ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan.

Katson kuvaa lapsistani. Veljeksistä, jotka ovat tunteneet toisensa kohta neljän kuukauden ajan. Kuvassa he pitävät toisiaan käsistä kiinni. Ehkä ihminen osaa sittenkin myös rakastaa. Kunpa se ulottuisi myös niihin, jotka ovat erilaisia kuin itse olemme.

#blacklivesmatter