Alku

 Taas se alkaa. Olen aloittanut blogin varmaan miljoona kertaa ja lopettanut ihan yhtä monta, kun innostus on lopahtanut. Saa nähdä, miten tämän käy. En päivitä blogia välttämättä joka päivä, en edes joka viikko, enkä lupaa, että yhdellä kädellä kijoittaessa vältytään ”kirotusvireiltä”. Päivitän blogia kun aihetta löytyy ja löytyminen on riippuvainen muusta jaksamisesta.

 Olen siis vammainen. En ole ollut sitä aina, vaan vammauduin toispuoleisesti infarktin seurauksena melkein 3 vuotta sitten. Hienosti sanottuna oikean puolen hemipareesi. Alussa olikin vaikeaa, kun en edes voileipää pystynyt tekemään. Pikkuhiljaa olen saanut toimintakykyäni takaisin niin, että jotain pystyn tekemään jopa itse, vaikka paljon apua tarvitsenikin (esim. nostamiset uuniin ja pois yms.). Mutta avuntarve ei estä minua tekemästä mitä haluan, milloin haluan. Vamma ei ole este, se on hidaste. Ja aina ei tarvitse edes kalliita vammaisten apuvälineitä, vaan kekseliäisyys kantaa pitkälle. Yrityksen ja erehdyksen kautta.

 Viime isänpäiväksi tein ”sacherkakun” twistillä. Twist oli appelsiinimarmeladi aprikoosin sijaan. Apua tarvitsin kakun nostelemisessa, mutta täyttämisen, kuorrutuksen ja koristelun tein itse. Kuorrutuksen ja koristelun tekeminen kesti 2,5 tuntia, mutta sain sen kuitenkin tehtyä. Hyvä minä! 😉

 Tässä välissä on tullut tehtyä pullaa, leipää ja kokkailua kaikenlaista, mutta niistä ei ole kuvallisia todisteita. No, pullasta on. Kokkailut ovat enemmän ja vähemmän onnistuneita, sillä saatan joskus väsähtää kesken kaiken.  Mutta silloin kun kaikki menee nappiin, saattaa ruoista tulla ihan syötäviä. Ei välttämättä kauniita, mutta syötäviä. Bravuurini on kasvislasagne, johon ei ole tiettyä reseptiä (kuten ei yleensäkään kokkailuissani), mutta joka ei ole kertaakaan epäonnistunut.

 Nyt suunnittelemaan viikon ruokalistaa. Jos jokin onnistuu yli odotusten, saatan innostua kuvaamaan sen tännekin.