Tulikin postausinto. Jotenkin kummassa kun alkaa kijoittamaan ruoasta, alkaa tekstiä suoltaa. Juu, ruoka on, en nyt tiedä intohimo (en taida suhtautua intohimoisesti mihinkään), mutta lemppari asia. Ja sen kyllä näkee, ikävä kyllä. Tykkään puhua ruosta, lukea lehtiä, missä puhutaan ruoasta, katsella keittokirjoja ja kokkausohjelmia, ja suurimmaksi osaksi nettisurffaukseni suuntautuu ruokaohjeisiin. ja yritän suunnitella viikon syötäviä etukäteen. Aina suunnitelmat kuitenkaan ihan pidä.

  Yritän tehdä isoja satseja, että ei tavitse kokata joka päivä. Se ei yleensä ole vaikeaa, koska lähes kaikki pakkaukset on suunniteltu perheille ja meillä syöjiä on vain kaksi. Joten meillä syödään yleensä samaa murkinaa ainakin 2 päivää peräkkäin. Suurimman osan sapuskoista tekee isäntä, koska minä en aina jaksa ja se on nopeampaa. Joskus kuitenkin haluan tehdä jotain itse… tai no, melkein. On ärsyttävää haluta jotain tiettyä ja sitten joutua selittämään toiselle joka ikinen asia ja aines, joten teen välillä vähän väkisin ja jaksamiseni rajoilla. Silläkin uhalla, että seuraavana päivänä en jaksa tehdä mitään. Siksi teen isoja satseja.

 En yleensä seuraa ohjeita orjallisesti, paitsi leipoessa, vaan teen vähän sinnepäin. Varioin.  Joskus tosin resepti kuulostaa niin hyvältä, että on pakko tehdä niin, kuin resepti sanoo, että tietäisi, onko se tosiaan yhtä hyvää, kuin kuulostaa. Näin kävi viime kesänä, kun näin reseptin grillatulle kokonaiselle broilerille blogissa Siskot kokkaa http://siskotkokkaa.blogspot.com/2010/04/broileria-chutneylla-eli-kokonainen.html. Se kuulosti niin hyvältä ja helpolta, että sitä oli pakko kokeilla juuri niin, mitä reseptissä sanottiin. Ja onneksi kokeilin. Lopputulos oli todellakin herkullinen! Ja kaunis!

Miettiessäni, ”mitäs tänään syötäisiin” (tai oikeamminmitäs huomenna syötäisiin), löysin pakastimesta marinoidun kokonaisen broilerin (Juhlabroileri) ”ja siitä se ajatus sitten lähti” (juu, katson paljon televisiota ja mainoslauseet jäävät päähän, ja käyttöön…) Päätin, että kokeillaan taas, vaikka ei yrttimarinoitu broileri olekaan. No chutneykin on pelkkää sitruunaa, mutta tuskin se menoa haittaa. Palaan asiaan sitten, kun maistelut on maisteltu ja kuvat otettu.

 Siinnä ruokalistaa miettiessäni muistin, että pakkasessa on iso läjä luutonta porsaan kylkeä. Luullistakin löytyisi. Eli viikonlopun sapuskatkin on jo viittä vaille valmiita. Vihannespuoli pitäisi vielä keksiä. Ja kun possut on syöty, ensi viikolla vuorossa, tällä kertaa aidon italialaisittain tehty, bolognese. Tai aidommin ragù alla bolognese. Siis ihan viineineen päivineen hitaasti hauduttaen. Yleensähän se tulee tehtyä pikaversiona, jota ei nyt kuuluisi edes bologneseksi sanoa. Tomaattinen jauhelihakastike olisi sille parempi nimi. Joskus sitä vaan haluaa syödä mahdollisimman lähellä autenttista, joten reseptiä on pakko seurata tarkkaan. Sitä sitten syödään taas ainakin pari päivää tai sitten hyötykäytetään jämät johonkin muuhun, vaikka pizzaan.

 En ole matkustellut muualla, kuin Ruotsissa, Englannissa ja Amerikassa, joten en ole saanut tilaisuutta maistella eri maiden ruokia aidossa ympäristössä. Ravintoloissa tuskin saa aivan autenttista. Silloin on pakko kaivaa esiin mahdollisimman aito resepti ja seurata sitä. Isäntä on cyrryjen luvatusta maasta, eli Englannista, ja sanoi kerran, vuosia sitten, että tekemäni broileri curry maistui aivan kuin Englannissa. Itse en ole curryjä siellä syönyt, joten ei huono arvostelu pelkän reseptin seuraamisen tuloksesta.

 Nyt grilliä sytyttelemmään!